TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
3. Luku.
I. Jumala puhuttelee Mosesta tulesta. II. Lupaa pelastaa kansansa
Egyptistä, ja käskee Moseksen heitä johdattamaan. III. Moses estelee
itsiänsä; mutta hän saa täydellisemmän käskyn ja neuvon, mitä hänen
pitää puhuman ja tekemän.
I. Ja Moses kaitsi appensa Jetron Midianin papin lampaita: ja hän ajoi
lampaat taamma korpeen, ja tuli Jumalan vuoren Horebin tykö.
2. Ja Herran enkeli näkyi hänelle pensaasta, tulen liekissä*: ja hän näki,
ja katso, pensas paloi tulesta, ja ei kuitenkaan kulunut.
Ap. T.7:30. Ja neljänkymmenen ajastajan perästä ilmestyi hänelle Herran
enkeli korvessa, Sinain vuorella, pensaan tulen liekissä.
3. Ja Moses sanoi: minä käyn tuonne, ja katson tätä suurta näkyä, miksi
ei pensas pala ylös?
4. Koska Herra näki hänen menevän katsomaan, huusi Jumala häntä
pensaasta, ja sanoi: Moses, Moses. Hän vastasi: tässä minä olen.
5. Hän sanoi: älä lähesty tänne; riisu kenkäs jalvoistas; sillä paikka,
jossas seisot, on pyhä maa.
Jos.5:15. Ja Herran sotajoukon päämies sanoi Josualle: riisu kengät
jaloistas, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä*; ja Josua teki niin.
6. Ja hän vielä sanoi: Minä olen sinun isäs Jumala, Abrahamin Jumala,
Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala*. Ja Moses peitti kasvonsa; sillä hän
pelkäsi katsoa Jumalan päälle+.
Matt.22:32. Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin
Jumala*? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.
Mark.12:26. Mutta kuolleista, että he nousevat, ettekö te ole lukeneet
Moseksen Raamatussa, kuinka Jumala pensaassa hänelle puhui, sanoen:
minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala?
