Salomon Saarnaja
II. Lucu.
HEcumas elä on turha/ v. 1.
toimellisus/ woima/ jalous/ hallituswirca/ rickaus/ wijsaus/ ruumillinen ilo ja riemu/ on caicki turha/ v. 3.
wijsasten tila ei ole parembi cuin tyhmäingän: sillä caicki wijmein unhotetan/ ja caickein täyty cuolla/ v. 12.
wijsasten ja ahkerain työt tulewat usiast tyhmäin käsijn/ v. 18.
sentähden on paras ettäs Jumalan pelwos nautidzet mitä Jumala anda/ v. 24.
Saarn 2:1 MInä sanoin sydämesäni: käykäm hywin elämän/ ja pitämän hywiä päiwiä: waan cadzo/ se on myös turha.
Saarn 2:2 Minä sanoin naurolle: sinä olet hullu: ja ilolle: mitäs teet?
Saarn 2:3 MInä ajattelin sydämesäni minun lihani pitä pois wijnasta/ ja minun sydämen wijsauteen asetta/ ymmärtämän mikä tyhmys on: sijhenasti että minä oppisin/ mikä ihmisille olis tarpellinen tehdä/ nijncauwan cuin he taiwan alla eläwät.
Saarn 2:4 Minä tein suuria cappalita/ minä rakensin huoneita/ istutin wijnapuita.
Saarn 2:5 Minä tein minulleni krydimaita/ ja iloisia umbiaitoja/ ja istutin nijhin caickinaisia hedelmälisiä puita.
Saarn 2:6 Minä tein minulleni wesilammicoita/ castaxeni wiherjäisten puiden medzä.
Saarn 2:7 Minulla oli palwelioita ja pijcoja ja palcollisia: minulla oli suuremmat tawarat carjasta ja lambaista/ cuin caikilla jotca olit minun edelläni Jerusalemis.
Saarn 2:8 Minä cocoisin minulleni hopiata ja culda/ ja tawaran/ Cuningoilda ja maacunnista. Minä toimitin minulleni weisaita miehistä ja waimoista/ ja ihmisten ilon caickinaiset candelet.
Saarn 2:9 Ja menestyin enäcuin caicki jotca minun edelläni ollet olit Jerusalemis. Wijsaus pysyi myös minun tykönäni.
Saarn 2:10 Ja caickia mitä minun silmäni toiwoit/ olen minä heille andanut/ ja en estänyt minun sydämeldäni yhtän iloa/ nijn että hän iloidzi caikesta minun työstäni: ja oli minun osan caikista minun töistäni.
Saarn 2:11 Mutta cosca minä cadzoin caickia minun töitäni/ jotca minun käteni tehnet olit: ja waiwa joca minulla ollut oli/ cadzo/ se oli caicki turhus ja waiwa/ ja Auringon alla ei ole mitän muuta.
Saarn 2:12 Cosca minä käänsin idzeni cadzoman wijsautta ja hullutta ja tyhmyttä: Sillä cuca on se ihminen/ joca on tulewa Cuningan jälken/ jonga he tehnet owat.
Saarn 2:13 Silloin minä näin wijsauden woittawan hulluden/ nijncuin walkeus woitta pimeyden.
Saarn 2:14 Nijn että wijsalla owat silmät pääsä: waan tyhmä waelda pimeydes: ja ymmärsin heillä olewan yhtäläisen menon.
Saarn 2:15 Silloin minä ajattelin sydämesäni/ että hulluin käy nijncuin minungin: mixist minä olen wijsautta edzinyt? Silloin minä ajattelin sydämesäni/ että se on myös turha.
Saarn 2:16 Sillä ei wijsas ole ijancaickisesa muistosa/ enäcuin tyhmäkän/ ja tulewaiset päiwät unhottawat caicki: ja nijncuin wijsas cuole/ nijn hullu myös cuole.
Saarn 2:17 Sentähden minä suutuin elämään: sillä caicki olit minun mielestäni pahat/ jotca owat Auringon alla/ olit turhat ja työlät.
Saarn 2:18 JA minä suutuin caickijn minun töihini/ jotca minulla olit Auringon alla/ että minun sen jälkentulewaisille ihmisille jättämän pitä.
Saarn 2:19 Sillä cuca tietä jos hän wijsas eli tyhmä on/ ja pitä cuitengin hallidzeman caickia minun töitäni/ jotca minä Auringon alla wijsast tehnyt olen: joca myös on turha.
Saarn 2:20 Jongatähden minä käänsin minun sydämeni/ caikista minun töistäni/ cuin minä Auringon alla tein.
Saarn 2:21 Sillä ihmisen ( joca työns wijsaudella/ ymmärryxellä ja toimella tehnyt on ) täyty työns toiselle jättä/ joca sijhen ei mitän tehnyt ole.
Saarn 2:22 Se on myös turha ja suuri onnettomus: sillä mitä ihminen saa caikesta työstäns/ ja sydämelisestä surustans/ joca hänellä on ollut Auringon alla:
Saarn 2:23 Waan kiwun/ mielicarwauden ja murhen caickena elinaicanans/ nijn ettei hänen sydämens saa yölläkän lepo: se myös on turha.
Saarn 2:24 Eiköst ihmisen ole parembi syödä ja juoda/ ja tehdä sielullens hywiä päiwiä hänen töisäns? minä näin sen myös olewan Jumalan kädestä.
Saarn 2:25 Sillä cuca on iloisemmast syönyt ja hercullisemmast elänyt/ cuin minä?
Saarn 2:26 Sillä/ sille ihmiselle joca hänelle on otollinen/ anda hän wijsauden/ ymmärryxen ja ilon. Waan syndisille anda hän cowan onnen coota ja hakia: Ja se cuitengin annetan hänelle/ joca on Jumalalle otollinen: sillä se ei ole myös muu cuin wiheljäisys.
Vers. 12. Cuningan ) Jumala ainoastans taita caickia tehdä/ ilman yhdetäkän estetä mitä hän aicoi: mutta ihmiset estetän monelda/ eli idze wäsywät ja suuttuwat. Waan wijsas cuitengin idzens laitta taita.