Psaltari .
CXLII. Psalmi .
LAT. CXLI. JAlo rucous/ josa Dawid osotta/ että cosca hän on caickein suurimmas ahdistuxes ja hädäs/ caikilda myös ihmisildä hyljätty/ nijn hän rucoile caickein corkeimmalda Jumalalda suojelust ja warjelust/ v. 2.
sillä hän luotta idzens ainoastans häneen/ v. 6.
ja caickein pyhäin cansa kijttä händä ja ylistä/ v. 8.
Ps 142:1 Dawidin oppi/ rucoelda/ cosca hän luolas oli.
Ps 142:2 MInä pargun HERran tygö minun änelläni/ ja rucoilen HERra minun huudollani.
Ps 142:3 Minä wuodatan minun puheni hänen edesäns/ ja osotan hänelle minun hätäni.
Ps 142:4 Cosca minun hengen on ahdistuxes/ nijn sinä corjat minua/ he asettawat paulat minun eteeni/ tielleni jota minä waellan.
Ps 142:5 Cadzele oikialle kädelle ja näe/ siellä ei yxikän tahdo minua tuta/ en minä taida paeta/ ei tottele kengän minun sieluani.
Ps 142:6 HERra sinua minä huudan/ ja sanon: sinä olet minun toiwon ja minun osan eläwitten maalla.
Ps 142:7 Ota waari minun rucouxestani/ sillä minua waiwatan sangen/ pelasta minua wainollisistani: sillä he owat minua wäkewemmät.
Ps 142:8 Wie minun sielun fangeudesta ulos/ kijttämän sinun nimes/ wanhurscat coconduwat minun tygöni/ coscas minulle hywästi teet.
Vers. 8. Fangeudesta ) se on/ hädästä ja ahdistuxesta/ josa minä fangittu olen.4