Psaltari .
CXXIX. Psalmi .
LAT. CXXVIII. KIitos/ waicka Jumalan seuracunda jumalattomilda HERran wihamiehildä monaist on surkiast waiwattu ja wainottu/ v. 1.
cuitengin on wanhurscas Jumala/ aina auttanut ja pelastanut Canssans/ v. 4.
toiwo/ että hänen wihollisens cuiwais nijncuin ruoho/ ja häpiään tulis/ v. 5.
Ps 129:1 Weisu corkeimmas Chuoris. HE owat usein minua ahdistanet hamast minun nuorudestani/ sanocan Israel.
Ps 129:2 He owat usein minua ahdistanet hamast minun nuorudestani/ mutta ei he minua woittanet.
Ps 129:3 Kyndäjät owat minun selkäni päällä kyndänet/ ja wacons pitkäxi wetänet.
Ps 129:4 HERra joca wanhurscas on/ on jumalattomain köydet catcoinut.
Ps 129:5 Josca he häpiään tulisit ja käändyisit tacaperin/ caicki jotca Zionita wihawat.
Ps 129:6 Josca he olisit nijncuin ruohot cattoin päällä/ jotca ennen cuiwettuwat cuin he rewäistän ylös.
Ps 129:7 Joista nijttäjä ei kättäns täytä/ eikä lyhten sitoja syliäns.
Ps 129:8 Eikä yxikän ohidzekäypä sano: olcon HERran siunaus teidän päällän/ me siunam teitä HERran nimeen.