8 luku

Eframilaisten tyytymättömyys. Gideonin retki Jordanin itäpuolelle. Gideon kieltäytyy rupeamasta hallitsijaksi. Hänen perheolonsa ja kuolemansa.

1. Mutta Efraimin miehet sanoivat hänelle: Miksi teit meille sen, ettet kutsunut meitä, kun menit taistelemaan midianilaisia vastaan? Ja he riitelivät kovasti häntä vastaan.

1. Ja Ephraimin miehet sanoivat hänelle: miksis tämän meille teit, ettes kutsunut meitä, kuin sinä menit sotimaan Midianilaisia vastaan? ja he riitelivät kovin hänen kanssanssa.

1. JA Ephraimin miehet sanoi hänelle: mixis tämän meille teit ettes cudzunut meitä cosca sinä menit sotiman Midianitereitä wastan? ja he rijtelit cowin hänen cansans.

2. Niin hän sanoi heille: Mitä minä sitten olen tehnyt teihin verraten? Eikö Efraimin jälkikorjuu ole parempi kuin Abieserin viininkorjuu?

2. Niin hän vastasi heitä: mitä minä olen nyt tehnyt niinkuin te? Eikö Ephraimin viinapuun oksa parempi ole, kuin Abieserin koko viinamarjan läjä?

2. Nijn hän wastais heille: mitä minä olen tehnyt cuin teidän työnne werraxi wedetäisin? eikö Ephraimin wijnapuun oxa parembi ole cuin AbiEzerin coco wijnamarjan läjä?

3. Teidän käsiinnehän Jumala antoi midianilaisten ruhtinaat Oorebin ja Seebin. Mitä minä olen voinut tehdä teihin verraten? Kun hän puhui näin, asettui heidän suuttumuksensa häneen.

3. Jumala antoi Midianilaisten päämiehet Orebin ja Zebin teidän käsiinne: kuinka olisin minä taitanut niin tehdä, kuin te teitte? Ja kuin hän sen sanoi, asettui heidän vihansa.

3. Jumala andoi Midianiterein päämiehet Orebin ja Zebin teidän käsijn cuinga olisin minä taitanut nijn tehdä cuin te teitte? Ja cosca hän sen sanoi asetui heidän wihans.

4. Kun Gideon tuli Jordanille, meni hän sen yli, hän ja ne kolmesataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan. He olivat uuvuksissa takaa-ajamisesta.

4. Kuin Gideon tuli Jordanin tykö, meni hän sen ylitse, ja ne kolmesataa miestä jotka hänen kanssansa olivat, ja he olivat väsyneet ja ajoivat takaa.

4. COsca Gideon tuli Jordanin tygö meni hän sen ylidze nijden colmen sadan miehen cansa cuin hänen cansans olit ja olit wäsynet ja ajoit taca.

5. Ja hän sanoi Sukkotin miehille: Antakaa joitakin leipäkakkuja väelle, joka seuraa minua, sillä he ovat uuvuksissa; minä olen ajamassa takaa midianilaisten kuninkaita Sebahia ja Salmunnaa.

5. Ja hän sanoi Sukkotin asuvaisille: antakaat vähä leipää väelle joka minun kanssani on; sillä he ovat väsyneet, että minä saisin ajaa Midianilaisten kuninkaita Sebaa ja Zalmunnaa takaa.

5. Jä hän sanoi Suchotin asuwaisille: andacat tämän wäen cuin minun cansani on wähä leipä sillä he owat wäsynet että minä saisin aja Midianiterein Cuningaita Sebaht ja Zalmunat taca.

6. Mutta Sukkotin päämiehet sanoivat: Onko sinulla sitten jo Sebahin ja Salmunnan nyrkki kädessäsi, että me antaisimme leipää sinun sotajoukollesi?

6. Mutta Sukkotin päämiehet sanoivat: onko Seban ja Zalmunnan kämmen juuri jo sinun kädessäs, että meidän pitää sinun sotaväelles leipää antaman?

6. Mutta Suchotin päämiehet sanoit: ongo Zebahn ja Salmunan kämmen juuri jo sinun kädesäs että meidän pitä sinun sotawäkes leipä andaman?

7. Gideon vastasi: Hyvä! Kun Herra antaa Sebahin ja Salmunnan minun käsiini, puin minä teidän lihanne rikki erämaan orjantappuroilla ja orjanruoskilla.

7. Gideon sanoi: sentähden kuin Herra minun käsiini antaa Seban ja Zalmunnan, niin minä muserran teidän lihanne korven orjantappuroilla ja ohdakkeilla.

7. Gideon sanoi: cosca HERra minun käsijn anda Sebahn ja Zalmunan nijn minä muserran teidän lihan orjantappuroilla ja ohdackeilla corwesta.

8. Ja hän nousi sieltä Penueliin ja puhui heille samalla tavalla. Ja Penuelin miehet vastasivat hänelle samoin, kuin Sukkotin miehet olivat vastanneet.

8. Ja hän meni sieltä ylös Penueliin ja puhui heille myös niin. Ja Penuelin kansa vastasi häntä niinkuin Sukkotinkin miehet.

8. Ja hän meni sieldä Pnuelijn ja puhui heille myös nijn. Ja Pnuelin Canssa wastais händä nijncuin Suchotingin miehet.

9. Niin hän sanoi myös Penuelin miehille: Jahka palaan voittajana, kukistan minä tämän tornin.

9. Niin puhui hän myös Penuelin kansalle, sanoen: kuin minä rauhassa palajan, kukistan minä tämän tornin.

9. Nijn sanoi hän Pnuelin Canssalle: cosca minä rauhas palajan cukistan minä tämän tornin.

10. Mutta Sebah ja Salmunna olivat Karkorissa ja heidän joukkonsa heidän kanssansa, noin viisitoista tuhatta miestä, kaikki, mitä oli jäljellä Idän miesten koko joukosta; kaatunut oli sata kaksikymmentä tuhatta miekkamiestä.

10. Mutta Seba ja Zalmunna olivat Karkorissa ja heidän sotajoukkonsa heidän kanssansa lähes viisitoistakymmentä tuhatta, kaikki jotka jäivät koko sotaväen joukosta itäiseltä maalta; sillä sata ja kaksikymmentä tuhatta miekan vetävää miestä oli siellä langennut.

10. MUtta Sebah ja Zalmuna olit Karcoris ja heidän sotajouckons heidän cansans wijsitoistakymmendä tuhatta jotca jäit coco sotawäen joucosta idäiseldä maalda: sillä sata ja caxikymmendä tuhatta miecan wetäwät miestä oli siellä langennut.

11. Ja Gideon kulki teltoissa-eläjien tietä Noobahin ja Jogbehan itäpuolitse ja voitti joukon, kun se oli huoletonna leirissään.

11. Ja Gideon meni ylös niiden tietä, jotka majoissa asuvat itäisellä puolella Nobatia ja Jogbehaa, ja löi leirin, sillä he olivat suruttomat.

11. Ja Gideon meni sitä tietä myöden cuin majois asutan idäisellä puolen Nobathia ja Jagbehata ja löi sen leirin: sillä he olit suruttomat.

12. Ja Sebah ja Salmunna pakenivat, mutta hän ajoi heitä takaa; ja hän otti molemmat midianilaisten kuninkaat, Sebahin ja Salmunnan, vangiksi, saatettuaan koko leirin pakokauhun valtaan.

12. Ja Seba ja Zalmunna pakenivat, mutta hän ajoi heitä takaa, ja sai ne kaksi Midianilaisten kuningasta Seban ja Zalmunnan kiinni, ja peljätti kaiken heidän sotaväkensä.

12. Ja Sebah ja Zalmuna pakenit mutta hän ajoi heitä taca ja sai ne caxi Midianiterein Cuningast Sebahn ja Zalmunan kijnni ja peljätti caiken heidän sotawäkens.

13. Ja Gideon, Jooaan poika, palasi taistelusta, Hereksen solalta.

13. Ja Gideon Joaksen poika palasi sodasta, ennenkuin aurinko nousi,

13. COsca Gideon Joaxen poica palais sodast ennencuin Auringo nousi/

14. Ja hän otti kiinni erään nuorukaisen, joka oli Sukkotin miehiä, ja kyseli häneltä, ja tämä kirjoitti hänelle Sukkotin päämiehet ja vanhimmat, seitsemänkymmentä seitsemän miestä.

14. Ja sai yhden palvelian kiinni, joka oli Sukkotista, ja kysyi häneltä: ja se kirjoitti hänelle Sukkotin päämiehet ja vanhimmat, seitsemänkahdeksattakymmentä miestä.

14. sai hän yhden palwelian kijnni joca oli Suchotist ja kysyi hänelle: joca kirjoitti caicki Suchotin päämiehet ja wanhimmat seidzemen cahdexattakymmendä miestä.

15. Kun hän sitten tuli Sukkotin miesten luo, sanoi hän: Tässä ovat nyt Sebah ja Salmunna, joilla te pilkkasitte minua sanoen: 'Onko sinulla sitten jo Sebahin ja Salmunnan nyrkki kädessäsi, että me antaisimme leipää sinun uupuneille miehillesi?'

15. Ja hän tuli Sukkotiin kansan tykö ja sanoi: tässä on Seba ja Zalmunna, joilla te pilkkasitte minua, sanoen: onko Seban ja Zalmunnan kämmen jo juuri sinun kädessäs, että meidän pitäis sentähden sinun sotaväelles, joka väsynyt on, leipää antaman?

15. Ja hän tuli Suchotijn Canssan tygö ja sanoi: cadzo täsä on Sebah ja Zalmuna joilla te pilkaisitte minua sanoden: ongo Sebahn ja Zalmunan kädet jo juuri sinun kädesäs että meidän pidäis sentähden sinun sotawäkes joca wäsynyt on leipä andaman?

16. Ja hän otti kiinni kaupungin vanhimmat; ja hän otti erämaan orjantappuroita ja orjanruoskia ja antoi Sukkotin miesten maistaa niitä.

16. Ja hän otti ne kaupungin vanhimmat ja korven orjantappuroita ja ohdakkeita, ja antoi Sukkotin miehet piestä.

16. Ja hän otti ne Caupungin wanhimmat ja orjantappuroita ja ohdackeita corwest ja andoi Suchotin miehet piestä.

17. Ja hän kukisti Penuelin tornin ja surmasi kaupungin miehet.

17. Ja kukisti Penuelin tornin, ja tappoi kaupungin kansan.

17. Ja cukisti Pnuelin tornin ja tappoi caiken Caupungin Canssan.

18. Sitten hän sanoi Sebahille ja Salmunnalle: Minkä näköisiä ne miehet olivat, jotka te tapoitte Taaborilla? He vastasivat: Ne olivat niinkuin sinä; jokainen oli varreltaan kuin kuninkaan poika.

18. Ja hän sanoi Seballe ja Zalmunnalle: minkämuotoiset miehet ne olivat, jotka te tapoitte Taborissa? He sanoivat: ne olivat sinun muotoises, kauniit kuin kuninkaan pojat.

18. Ja hän sanoi Sebahlle ja Zalmunalle: mingämuotoiset miehet ne olit cuin te tapoitte Thaboris? he sanoit ne olit sinun muotoises ja caunit cuin Cuningan pojat.

19. Hän sanoi: He olivat minun veljiäni, minun äitini poikia. Niin totta kuin Herra elää: jos te olisitte jättäneet heidät henkiin, en minä surmaisi teitä.

19. Ja hän sanoi: ne olivat minun veljeni, minun äitini pojat: niin totta kuin Herra elää, jos te olisitte antaneet heidän elää, niin en tappaisi minä teitä.

19. Ja hän sanoi: ne olit minun weljeni minun äitini pojat nijn totta cuin HERra elä jos te olisit andanet heidän elä nijn en tappais minä teitä.

20. Ja hän sanoi Jeterille, esikoiselleen: Nouse ja surmaa heidät. Mutta nuorukainen ei paljastanut miekkaansa, sillä hän pelkäsi, koska oli vielä nuori.

20. Ja hän sanoi Jeterille esikoisellensa: nouse ja tapa heitä, mutta nuorukainen ei vetänyt miekkaansa, sillä hän pelkäsi, että hän oli vielä nuorukainen.

20. Ja hän sanoi Jetherille hänen esicoisellens: nouse ja tapa heitä mutta nuorucainen ei wetänyt mieckans sillä hän pelkäis että hän oli wielä nuorucainen.

21. Silloin sanoivat Sebah ja Salmunna: Nouse sinä ja pistä meidät kuoliaaksi, sillä miehellä on miehen voima. Niin Gideon nousi ja surmasi Sebahin ja Salmunnan. Ja hän otti heidän kameliensa kaulasta puolikuukorut.

21. Mutta Seba ja Zalmunna sanoivat: nouse sinä meitä lyömään, sillä niinkuin mies on, niin on myös hänen voimansa. Niin Gideon nousi ja tappoi Seban ja Zalmunnan, ja otti nastat, jotka heidän kameleinsa kaulassa olivat.

21. Mutta Sebah ja Zalmuna sanoit: nouse sinä meitä lyömän: sillä nijncuin mies on nijn on myös hänen woimans. Nijn Gideon nousi ja tappoi sebahn ja Zalmunan ja otti nastat cuin heidän Cameleins caulas olit.

22. Niin Israelin miehet sanoivat Gideonille: Hallitse sinä meitä, sekä sinä itse että sinun poikasi ja poikasi poika; sillä sinä olet vapauttanut meidät Midianin käsistä.

22. Silloin sanoivat Israelin miehet Gideonille: hallitse sinä meitä, sinä ja sinun poikas, ja sinun poikas poika; sillä sinä vapahdit meidät Midianilaisten käsistä.

22. Silloin sanoit monicahdat Israelist Gideonille: ole meidän Herram sinä ja sinun poicas ja sinun pojas poica: sillä sinä wapadit meidän Midianiterein käsist.

23. Mutta Gideon vastasi heille: En minä hallitse teitä, eikä minun poikani ole hallitseva teitä; Herra on teitä hallitseva.

23. Mutta Gideon sanoi heille: en minä tahdo hallita teitä, ei myös minun poikani pidä teitä hallitseman, vaan Herra olkoon teidän hallitsianne.

23. Mutta Gideon sanoi heille: en minä ole teidän Herran eikä minun poican pidä oleman teidän Herran mutta HERra olcon teidän HERran.

24. Ja Gideon sanoi heille: Yhtä minä pyydän teiltä: antakoon kukin minulle heiltä saaliiksi saamansa nenärenkaan. Heikäläisillä näet on kultaiset nenärenkaat, koska ovat ismaelilaisia.

24. Ja Gideon sanoi heille: yhtä minä anon teiltä: jokainen antakoon minulle korvarenkaat, kukin saaliistansa; sillä he olivat Ismaelilaisia, ja heillä olivat kultaiset korvarenkaat.

24. JA Gideon sanoi heille: yhtä minä anon teildä jocainen andacan minulle corwarengat jotca he ryöwännet owat: sillä he olit Ismaelitit ja heillä olit cullaiset corwarengat.

25. Niin he vastasivat: Annamme mielellämme. Ja he levittivät vaipan ja heittivät siihen kukin saaliiksi saamansa nenärenkaan.

25. Ja he sanoivat: me annamme mielellämme; ja levittivät vaatteen, jonka päälle itsekukin heitti ne korvarenkaat, jotka he ryövänneet olivat.

25. Ja he sanoit: me annamme sinulle. Ja lewitit waatten jonga päälle idzecukin heitti ne corwarengat cuin he ryöwännet olit.

26. Ja hänen pyytämänsä kultaiset nenärenkaat painoivat tuhat seitsemänsataa kultasekeliä, lukuunottamatta niitä puolikuukoruja, korvarenkaita ja purppuravaatteita, joita midianilaisten kuninkaat olivat kantaneet, ja heidän kameliensa kaulavitjoja.

26. Ja ne kultaiset korvarenkaat, joita hän anonut oli, painoivat tuhannen ja seitsemänsataa sikliä kultaa, ilman nastoja, käädyjä ja purpuravaatteita, joita Midianilaisten kuninkaat kantoivat, ja ilman heidän kameleinsa kultaisia kaulasiteitä.

26. Ja ne cullaiset corwarengat joita hän anonut oli painoit tuhannen ja seidzemensata Sicli culda ilman nastoita käädyitä ja purpura waatteita joita Midianiterein Cuningat cannoit ja ilman heidän Cameleins cullaisita caulan siteitä.

27. Ja Gideon valmisti niistä kasukan, jonka hän sijoitti kaupunkiinsa Ofraan, ja koko Israel kulki haureudessa siellä sen jäljessä. Ja se tuli ansaksi Gideonille ja hänen perheellensä.

27. Ja Gideon teki niistä päällisvaatteen ja pani sen omaan kaupunkiinsa Ophraan; ja koko Israel teki huorin sen jälkeen siinä, ja se tuli Gideonille ja hänen huoneellensa paulaksi.

27. Ja Gideon teki nijstä pääliswaatten ja pani sen omaan Caupungijns Ophraan ja coco Israel teki huorin sen cansa ja se tuli Gideonille ja hänen huonellens pahennuxexi.

28. Niin täytyi Midianin nöyrtyä israelilaisten edessä, eikä se enää nostanut päätänsä. Ja maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta, niin kauan kuin Gideon eli.

28. Ja niin Midianilaiset alennettiin Israelin lasten edessä, ja ei enää nostaneet ylös päätänsä; ja maa oli levossa neljäkymmentä ajastaikaa, niinkauvan kuin Gideon eli.

28. Ja nijn Midianiterit alettin Israelin lapsilda ja ei enämbätä nostanet päätäns ja maa oli lewos neljäkymmendä ajastaica nijncauwan cuin Gideon eli.

29. Ja Jerubbaal, Jooaan poika, meni ja jäi asumaan taloonsa.

29. Ja JerubBaal Joaksen poika meni ja asui omassa huoneessansa.

29. JA JerubBaal Joaxen poica meni ja asui omas huonesans.

30. Ja Gideonilla oli seitsemänkymmentä poikaa, jotka olivat lähteneet hänen kupeistansa; sillä hänellä oli monta vaimoa.

30. Ja Gideonilla oli seitsemänkymmentä poikaa, jotka hänen kupeistansa tulleet olivat; sillä hänellä oli monta emäntää.

30. Ja Gideonilla oli seidzemenkymmendä poica jotca hänen cupeistans tullet olit: sillä hänellä oli monda emändätä.

31. Ja myös hänen sivuvaimonsa, joka hänellä oli Sikemissä, synnytti hänelle pojan, ja hän antoi tälle nimen Abimelek.

31. Ja hänen jalkavaimonsa, joka hänellä Sikemissä oli, synnytti myös hänelle pojan, ja kutsui hänen nimensä Abimelek.

31. Ja hänen jalcawaimons joca hänellä Sichemis oli synnytti myös hänelle yhden pojan jonga hän cudzui AbiMelech.

32. Ja Gideon, Jooaan poika, kuoli päästyään korkeaan ikään, ja hänet haudattiin isänsä Jooaan hautaan abieserilaisten Ofraan.

32. Ja Gideon Joaksen poika kuoli hyvällä ijällä ja haudattiin isänsä Joaksen hautaan Ophrassa, joka Abiesriläisten oma oli.

32. Ja Gideon Joaxen poica cuoli hywällä ijällä ja haudattin Isäns Joaxen hautaan Ophras joca Esriterein Isän oma oli.

33. Mutta kun Gideon oli kuollut, niin israelilaiset lähtivät haureudessa kulkemaan baalien jäljessä ja ottivat Baal-Beritin jumalaksensa.

33. Kuin Gideon kuollut oli, käänsi Israelin kansa itsensä huorin tekemään Baalin jälkeen ja teki BaalBeritin itsellensä jumalaksi.

33. COsca Gideon cuollut oli käänsi Israelin Canssa idzens huorintekemän Baalin jälken ja teit BaalBerithin idzellens jumalaxi.

34. Eivätkä israelilaiset enää muistaneet Herraa, Jumalaansa, joka oli pelastanut heidät kaikkien heidän vihollistensa käsistä, jotka asuivat heidän ympärillään.

34. Ja Israelin lapset ei enää muistaneet Herraa Jumalaansa, joka heidät vapahti kaikilta heidän vihollisiltansa, ympäristöllä.

34. Ja Israelin lapset ei enämbätä muistanet HERra heidän Jumalatans joca heidän wapahti caikilda heidän wiholisildans ymbäristöldä.

35. Eivät he myöskään tehneet Jerubbaalin, Gideonin, perheelle laupeutta kaiken sen hyvän tähden, mitä hän oli tehnyt Israelille.

35. Ja ei he tehneet yhtään laupiutta JerubBaalin Gideonin huoneelle kaikesta hyvästä, minkä hän Israelille teki.

35. Ja ei he tehnet yhtän laupiutta JerubBaalin Gideonin huonelle caikest hywäst cuin hän Israelin teki.