17 luku

Miikan pyhäkkö Efraimin vuoristossa.

1. Efraimin vuoristossa oli mies, nimeltä Miika.

1. Ja yksi mies oli Ephraimin vuorelta, nimeltä Miika.

1. JA yxi mies oli Ephraimin wuorelda nimeldä Micha.

2. Hän sanoi äidillensä: Ne tuhat ja sata hopeasekeliä, jotka sinulta otettiin ja joiden tähden sinä lausuit vannotuksen minunkin kuulteni, katso, ne rahat ovat minulla; minä ne otin. Silloin sanoi hänen äitinsä: Herra siunatkoon sinua, poikani!

2. Hän sanoi äidillensä: ne tuhannen ja sata hopiapenninkiä, jotka sinulta otettiin, joiden tähden sinä kirosit ja puhuit minun korvaini kuullen: katso, ne ovat minun tykönäni, minä ne otin. Silloin sanoi hänen äitinsä: siunattu olet sinä, minun poikani, Herralle.

2. Hän sanoi äitillens: ne tuhannen ja sata hopiapenningitä jotca sinulda otettin joidenga tähden sinä kiroisit minun corwaini cuulden ja sanoit: cadzo ne owat minun tykönäni minä ne otin. Silloin sanoi hänen äitins: siunattu olet sinä minun poican HERran edes.

3. Niin hän antoi takaisin äidilleen ne tuhat ja sata hopeasekeliä. Mutta hänen äitinsä sanoi: Minä pyhitän nämä rahat Herralle ja luovutan ne pojalleni veistetyn ja valetun jumalankuvan teettämistä varten. Nyt minä annan ne sinulle takaisin.

3. Niin antoi hän äidillensä ne tuhannen ja sata hopiapenninkiä jälleen. Ja hänen äitinsä sanoi: minä pyhitin kokonansa sen rahan Herralle minun kädestäni poikani edestä, tehdä kaivettua ja valettua kuvaa; ja nyt annan minä sinulle sen jällensä.

3. Nijn andoi hän äitillens ne tuhannen ja sata hopiapenningitä jällens. Ja hänen äitins sanoi: minä pyhitin sen rahan HERralle minun kädestäni pojalleni tehdä silitettyä ja walettua cuwa. Sentähden annan minä sinulle sen jällens.

4. Mutta hän antoi rahat takaisin äidilleen. Ja hänen äitinsä otti kaksisataa hopeasekeliä ja antoi ne kultasepälle, joka niistä teki veistetyn ja valetun jumalankuvan. Se oli sitten Miikan talossa.

4. Mutta hän antoi sen rahan äidillensä jälleen. Ja hänen äitinsä otti kaksisataa hopiapenninkiä ja antoi ne hopiasepälle; hän teki kaivetun ja valetun kuvan, joka sitte oli Miikan huoneessa.

4. Mutta hän andoi sen rahan äitillens jällens. Silloin otti hänen äitins caxi sata hopiapenningitä ja andoi ne hopiasepälle hän teki waletun ja silitetyn cuwan joca sijtte oli Michan huones.

5. Sillä miehellä, Miikalla, oli siis jumalanhuone, ja hän teetti kasukan ja kotijumalien kuvia ja asetti yhden pojistaan itsellensä papiksi.

5. Ja Miikalla oli Jumalan huone, ja hän teki päällisvaatteen ja epäjumalan kuvat, ja täytti yhden poikansa kädet, ja hän oli hänen pappinsa.

5. Ja Michalla oli Jumalan huone ja hän teki pääliswaatten ja cuwat ja täytti yhden hänen poicans käden että hän olis hänen Pappins.

6. Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.

6. Silloin ei ollut kuningasta Israelissa, ja itsekukin teki niinkuin heille näkyi hyväksi.

6. Silloin ei ollut Cuningast Israelis ja idzecukin teki nijncuin heille näkyi hywäxi.

7. Juudan Beetlehemissä oli nuori mies, Juudan sukukuntaa; hän oli leeviläinen ja asui siellä muukalaisena.

7. Mutta nuorukainen oli Juudan Betlehemistä, Juudan sukukunnasta, ja se oli Leviläinen, joka oli siellä muukalaisena.

7. MUtta yxi nuorucainen oli silloin Bethlehem Judast Judan sucucunnast ja se oli Lewita joca oli siellä muucalainen.

8. Tämä mies lähti siitä kaupungista, Juudan Beetlehemistä, asuaksensa muukalaisena, missä vain sopisi; ja vaeltaessaan tietänsä hän tuli Efraimin vuoristoon, Miikan talolle asti.

8. Hän meni Betlehemistä Juudan kaupungista vaeltamaan, kuhunka hän joutuis. Ja kuin hän tuli Ephraimin vuorelle Miikan huoneesen, vaeltaen,

8. Hän meni Bethlehemist Judan Caupungist waeldaman cunga hän joutuis. Ja cosca hän tuli Ephraimin wuorelle Michan huonen tygö tietäns ojeten waeldain.

9. Miika kysyi häneltä: Mistä sinä tulet? Hän vastasi: Minä olen leeviläinen Juudan Beetlehemistä ja vaellan asuakseni muukalaisena, missä vain sopii.

9. Kysyi Miika häneltä: kustas tulet? Leviläinen vastasi: minä olen Leviläinen Betlehemistä Juudan maalta, ja vaellan, kuhunka minä parhain taidan.

9. Kysyi Micha hänelle: custas tulet? Lewita wastais: minä olen Lewita Bethlehemist Judan maalda ja waellan cungan parhain taidan.

10. Miika sanoi hänelle: Asetu minun luokseni ja tule minun isäkseni ja papikseni, niin minä annan sinulle vuosittain kymmenen hopeasekeliä ja vaatetuksen ja elatuksesi. Niin leeviläinen tuli.

10. Miika sanoi hänelle: olen minun tykönäni. Sinun pitää oleman minun isäni ja pappini, ja minä annan sinulle vuosi vuodelta kymmenen hopiapenninkiä ja määrätyt vaatteet ja elatukses; ja Leviläinen meni hänen kanssansa.

10. Micha sanoi hänelle: ole minun tykönäni sinun pitä oleman minun Isän ja Pappin ja minä annan sinulle wuosittain kymmenen hopiapenningitä ja muita erinomaisia waatteita ja sinun elatuxes. Ja Lewita meni hänen cansans.

11. Ja leeviläinen suostui asettumaan sen miehen luo, ja tämä piti sitä nuorta miestä kuin omaa poikaansa.

11. Ja Leviläinen rupesi olemaan sen miehen tykönä, ja hän piti sen nuorukaisen niinkuin yhden pojistansa.

11. Ja Lewita rupeis oleman sen miehen tykönä ja hän piti sen nuorucaisen nijncuin yhden pojistans.

12. Miika asetti leeviläisen virkaan, ja nuoresta miehestä tuli hänen pappinsa, ja hän jäi Miikan taloon.

12. Ja Miika täytti Leviläisen käden, että hän oli hänen pappinsa, ja hän asui Miikan huoneessa.

12. Ja Micha täytti Lewitan käden: sillä hän oli hänen Pappins ja asui Michan huones.

13. Ja Miika sanoi: Nyt minä tiedän, että Herra tekee minulle hyvää, sillä minulla on pappina leeviläinen.

13. Ja Miika sanoi: nyt minä tiedän Herran minulle hyvää tekevän, että minulla on Leviläinen pappina.

13. Ja Micha sanoi: nyt minä tiedän HERran minulleni hywä tekewän että minulla on Lewita Pappina.