12 luku

Valtakunnan jakautuminen. Jerobeam valitaan Pohjois-Israelin kuninkaaksi. Kuvain palvelus Beetelissä ja Daanissa.

1. Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli tullut Sikemiin tekemään häntä kuninkaaksi.

1. Ja Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli silloin tullut Sikemiin, tekemään häntä kuninkaaksi.

1. JA Rehabeam meni Sichemijn: sillä coco Israel oli silloin tullut Sichemijn tekemän händä Cuningaxi.

2. Kun Jerobeam, Nebatin poika, kuuli sen — hän oli vielä Egyptissä, jonne hän oli paennut kuningas Salomoa, ja Jerobeam asui Egyptissä,

2. Ja Jerobeam Nebatin poika kuuli sen ollessansa Egyptissä, johon hän kuningas Salomon edestä paennut oli: (ja Jerobeam viipyi Egyptissä.)

2. Ja Jerobeam Nebathin poica cuuli sen Egyptis ollesans johonga hän Cuningas Salomon edest paennut oli wijwyi hän Egyptis.

3. mutta he lähettivät kutsumaan hänet — niin Jerobeam ja koko Israelin seurakunta tuli saapuville, ja he puhuivat Rehabeamille sanoen:

3. Ja he olivat lähettäneet häntä kutsumaan; ja Jerobeam tuli ja koko Israelin joukko, ja he puhuivat Rehabeamille ja sanoivat:

3. Ja he lähetit händä cudzuman. Ja Jerobeam tuli caiken Israelin joucon cansa ja puhuit Rehabeamille ja sanoit:

4. Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi; mutta huojenna sinä nyt se kova työ, jota isäsi teetti, ja se raskas ies, jonka hän pani meidän niskaamme, niin me palvelemme sinua.

4. Sinun isäs on meidän ikeemme raskauttanut: niin huojenna nyt sinä isäs kova palvelus ja raskas ijes, jonka hän meidän päällemme pannut on, niin me palvelemme sinua.

4. Sinun Isäs on meidän ikem rascauttanut nijn huojenna nyt sinä se cowa palwelus ja rascas ijes jonga hän meidän päällem pannut on nijn me olemma sinun alemmaises.

5. Hän vastasi heille: Menkää ja odottakaa kolme päivää ja tulkaa sitten takaisin minun tyköni. Ja kansa meni.

5. Mutta hän sanoi heille: menkäät pois kolmanteen päivään asti ja tulkaat jälleen minun tyköni; ja kansa meni.

5. Mutta hän sanoi heille: mengät pois colmanden päiwän asti ja tulcat jällens minun tygöni. Ja Canssa meni.

6. Kuningas Rehabeam neuvotteli vanhain kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa, kun tämä vielä eli, ja kysyi: Kuinka te neuvotte vastaamaan tälle kansalle?

6. Niin kuningas Rehabeam piti neuvoa vanhempain kanssa, jotka hänen isänsä Salomon edessä seisoivat, kuin hän vielä eli, ja sanoi: kuinka te neuvotte vastaamaan tätä kansaa?

6. NIjn Cuningas Rehabeam piti neuwo wanhimmitten cansa jotca hänen Isäns Salomon edes seisoit cosca hän wielä eli ja sanoi: cuinga te neuwotte wastaman tätä Canssa.

7. He vastasivat hänelle ja sanoivat: Jos sinä tänä päivänä rupeat tämän kansan palvelijaksi ja palvelet heitä, jos kuulet heitä ja puhut heille hyviä sanoja, niin he ovat sinun palvelijoitasi kaiken elinaikasi.

7. He puhuivat hänelle sanoen: jos sinä palvelet tänäpänä tätä kansaa ja noudat heidän mielensä, ja vastaat heitä ja annat heille hyviä sanoja; niin he ovat sinun palvelias kaiken sinun elinaikas.

7. He sanoit hänelle: jos sinä palwelet tänäpän tätä Canssa ja noudat heidän mielens ja cuulet ja annat heille hywiä sanoja nijn he owat sinun alammaises sinun elinaicas.

8. Mutta hän hylkäsi tämän neuvon, jonka vanhat hänelle antoivat, ja neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja jotka palvelivat häntä.

8. Mutta hän hylkäsi vanhimpain neuvon, jonka he hänelle antaneet olivat, ja piti neuvoa nuorukaisten kanssa, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat ja hänen edessänsä seisoivat.

8. Mutta hän hyljäis wanhimbain neuwon jonga he hänelle andanet olit ja piti neuwo nuorucaisten cansa jotca hänen cansans caswanet olit ja hänen edesäns seisoit.

9. Hän kysyi heiltä: Kuinka te neuvotte meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on puhunut minulle sanoen: 'Huojenna se ies, jonka sinun isäsi on pannut meidän niskaamme'?

9. Ja hän sanoi niille: mitä te neuvotte vastaamaan tätä kansaa, joka minulle on puhunut sanoen: Huojenna se ijes, jonka isäs meidän päällemme pannut on?

9. Ja hän sanoi nijlle: mitä te neuwotte wastaman tätä Canssa joca minulle on sanonut: huojenna se ijes jonga Isäs meidän päällem pannut on?

10. Niin nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, vastasivat hänelle sanoen: Sano näin tälle kansalle, joka on puhunut sinulle sanoen: 'Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä sitä meiltä' — puhu heille näin: 'Minun pikkusormeni on paksumpi kuin minun isäni lantio.

10. Ja nuorukaiset, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat, puhuivat hänelle sanoen: näin pitää sinun sanoman kansalle, joka sinulle sanoo: sinun isäs on meidän ikeemme raskauttanut, huojenna se meiltä! sille pitää sinun sanoman: minun pienin sormeni on paksumpi kuin minun isäni kupeet.

10. Ja nuorucaiset jotca hänen cansans caswanet olit sanoit hänelle: sille Canssalle joca sinulle sano: sinun Isäs on meidän ikem rascauttanut huojenna se meildä pitä sinun sanoman: minun pienin sormen on paxumbi cuin minun Isäni cupet.

11. Jos siis isäni on sälyttänyt teidän selkäänne raskaan ikeen, niin minä teen teidän ikeenne vielä raskaammaksi; jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, niin minä kuritan teitä piikkiruoskilla.'

11. Minun isäni on teidän ikeenne raskauttanut, mutta minä lisään vielä nyt teidän ikeesenne: minun isäni on kurittanut teitä ruoskilla, vaan minä kuritan teitä skorpioneilla.

11. Minun Isän on teidän iken rascauttanut mutta minä lisän sijhen wielä nyt teille minun Isän on teitä curittanut ruoskilla waan minä curitan teitä Scorpioilla.

12. Niin Jerobeam ja kaikki kansa tuli Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin kuningas oli käskenyt sanoen: Tulkaa takaisin minun tyköni kolmantena päivänä.

12. Niin Jerobeam ja kaikki kansa tuli Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin kuningas puhunut ja sanonut oli: tulkaat minun tyköni jälleen kolmantena päivänä.

12. NIin Jerobeam ja caicki Canssa tulit Rehabeamin tygö colmandena päiwänä nijncuin Cuningas puhunut ja sanonut oli tulcat minun tygöni jällens colmandena päiwänä.

13. Ja kuningas antoi kansalle kovan vastauksen, hyljäten sen neuvon, jonka vanhat olivat hänelle antaneet.

13. Ja kuningas vastasi kovin kansaa, ja hylkäsi sen neuvon, jonka vanhimmat olivat hänelle antaneet,

13. Ja Cuningas wastais cowan Canssa ja hyljäis sen neuwon cuin wanhimmat olit hänelle andanet.

14. Ja hän puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan, sanoen: Jos minun isäni on tehnyt teidän ikeenne raskaaksi, niin minä teen ikeenne vielä raskaammaksi; jos minun isäni on kurittanut teitä raipoilla, niin minä kuritan teitä piikkiruoskilla.

14. Ja puhui heille niinkuin nuoret olivat neuvoneet, ja sanoi: minun isäni on teidän ikeenne raskauttanut, mutta minä lisään teidän ikeesenne vielä: minun isäni on teitä kurittanut ruoskilla, vaan minä kuritan teitä skorpioneilla.

14. Ja puhui heille nijncuin ne nuoret olit neuwonet ja sanoi: minun Isän on teidän iken rascauttanut mutta minä lisän sijhen minun Isän on teitä curittanut ruoskilla mutta minä curitan teitä Scorpioilla.

15. Kuningas ei siis kuullut kansaa; sillä Herra sen niin salli täyttääkseen sanansa, jonka Herra oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle, siilolaisen Ahian kautta.

15. Ja ei kuningas kuullut kansaa; sillä Herra oli sen niin kääntänyt, vahvistaaksensa sanansa jonka Herra puhui Jerobeamille Nebatin pojalle Ahian kautta Silosta.

15. Ja ei Cuningas cuullut Canssa sillä HERra oli sen nijn käändänyt wahwistaxens sanans cuin hän puhui Jerobeamille Nebathin pojalle Ahian cautta Silost.

16. Kun koko Israel huomasi, ettei kuningas heitä kuullut, vastasi kansa kuninkaalle näin: Mitä osaa meillä on Daavidiin? Ei meillä ole perintöosaa Iisain poikaan. Majoillesi, Israel! Valvo nyt huonettasi, Daavid! Ja Israel meni majoillensa.

16. Kuin koko Israel sen näki, ettei kuningas kuullut heitä, vastasi kansa kuningasta ja sanoi: mikä osa meillä on Davidissa? eli perimys Isain pojassa? Israel, mene majoilles! katso siis sinä, David huonettas! Ja Israel meni majoillensa,

16. COsca coco Israel sen näki ettei Cuningas cuullut heitä wastais Canssa Cuningalle ja sanoi: mikä osa on meillä Dawidis? eli perimys Isain pojas? Israel mene majois cadzo sijs sinä Dawid huonettas. Ja Israel meni majoins.

17. Niin Rehabeam tuli ainoastaan niiden israelilaisten kuninkaaksi, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.

17. Niin että Rehabeam ainoastansa vallitsi ne Israelin lapset, jotka Juudan kaupungeissa asuivat.

17. Nijn että Rehabeam ainoastans wallidzi ne Israelin lapset jotca Judan Caupungeis asuit.

18. Ja kun kuningas Rehabeam lähetti matkaan verotöiden valvojan Adoramin, kivitti koko Israel hänet kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi nopeasti vaunuihinsa ja pakeni Jerusalemiin.

18. Ja kuin kuningas Rehabeam lähetti Adoramin verorahan haltian matkaan, niin koko Israel kivitti hänen, niin että hän kuoli. Mutta kuningas Rehabeam astui nopiasti vaunuihin ja pakeni Jerusalemiin.

18. Ja cosca Cuningas Rehabeam lähetti Adoramin werorahan haldian matcaan nijn coco Israel kiwitti hänen. Mutta Cuningas Rehabeam astui nopiast waunuin ja pakeni Jerusalemijn.

19. Näin Israel luopui Daavidin suvusta, aina tähän päivään asti.

19. Ja niin erkani Israel Davidin huoneesta, hamaan tähän päivään asti.

19. Ja nijn ercani Israel Dawidin huonest haman tähän päiwän asti.

20. Mutta kun koko Israel kuuli, että Jerobeam oli tullut takaisin, lähettivät he kutsumaan hänet kansankokoukseen ja tekivät hänet koko Israelin kuninkaaksi. Daavidin sukua ei seurannut kukaan muu kuin Juudan sukukunta yksin.

20. Kuin koko Israel kuuli Jerobeamin tulleeksi jälleen, lähettivät he ja käskivät kutsua hänen kansan eteen, ja tekivät hänen kaiken Israelin kuninkaaksi; ja ei yksikään seurannut Davidin huonetta, vaan Juudan suku ainoastansa.

20. COsca coco Israel cuuli Jerobeamin tullexi jällens lähetit he ja käskit hänen cudzua Canssan eteen ja teit hänen caiken Israelin Cuningaxi ja ei yxikän seurannut Dawidin huonetta waan Judan sucu ainoastans.

21. Ja kun Rehabeam tuli Jerusalemiin, kokosi hän koko Juudan heimon ja Benjaminin sukukunnan, satakahdeksankymmentä tuhatta sotakuntoista valiomiestä, sotimaan Israelin heimoa vastaan ja palauttamaan kuninkuutta Rehabeamille, Salomon pojalle.

21. Ja kuin Rehabeam tuli Jerusalemiin, kokosi hän koko Juudan huoneen ja BenJaminin suvun, sata ja kahdeksankymmentä tuhatta valittua sotamiestä, sotimaan Israelin huonetta vastaan ja omistamaan valtakuntaa Rehabeamille Salomon pojalle jälleen.

21. Ja cosca Rehabeam tuli Jerusalemijn cocois hän coco Judan huonen ja BenJaminin sugun sata ja cahdexankymmendä tuhatta nuorta ja walittua sotamiestä sotiman Israelin huonetta wastan ja omistaman waldacunda Rehabeamille Salomon pojalle jällens.

22. Mutta Jumalan miehelle Semajalle tuli tämä Jumalan sana:

22. Mutta Jumalan sana tuli sen Jumalan miehen Semajan tykö, sanoen:

22. Mutta Jumalan sana tuli sen Jumalan miehen Semajan tygö sanoden:

23. Sano Rehabeamille, Salomon pojalle, Juudan kuninkaalle, ja koko Juudan ja Benjaminin heimoille sekä muulle kansalle näin:

23. Puhu Rehabeamille Salomon pojalle Juudan kuninkaalle ja koko Juudan huoneelle, ja BenJaminille ja jääneelle kansalle, ja sano:

23. Puhu Rehabeamille Salomon pojalle Judan Cuningalle ja coco Judan huonelle ja BenJaminille ja muulle Canssalle ja sano:

24. Näin sanoo Herra: Älkää menkö sotimaan veljiänne, israelilaisia, vastaan. Palatkaa kukin kotiinne, sillä minä olen sallinut tämän tapahtua.' Niin he kuulivat Herran sanaa, kääntyivät takaisin ja menivät pois Herran sanan mukaan.

24. Näin sanoo Herra: älkäät menkö sotimaan teidän veljiänne Israelin lapsia vastaan. Palatkaan jokainen kotiansa; sillä se on minulta tapahtunut. Ja he kuulivat Herran sanan ja palasivat menemään Herran sanan jälkeen.

24. Näitä sano HERra: älkät mengö sotiman teidän weljejän Israelin lapsia wastan palaitcan jocainen cotians: sillä se on minulda tapahtunut. Ja he cuulit HERran sanan ja palaisit menemän HERran sanan jälken.

25. Mutta Jerobeam linnoitti Sikemin Efraimin vuoristossa ja asettui sinne. Sitten hän lähti sieltä ja linnoitti Penuelin.

25. Ja Jerobeam rakensi Sikemin Ephraimin vuorelle ja asui siinä, ja läksi sieltä ja rakensi Pnuelin.

25. JA Jerobeam rakensi Sichemin Ephraimin wuorelle ja asui siellä ja käwi sieldä ja rakensi Penuelin.

26. Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: Nyt valtakunta joutuu takaisin Daavidin suvulle.

26. Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: nyt valtakunta tulee Davidin huoneelle jälleen:

26. JA Jerobeam ajatteli sydämesäns nyt waldacunda tule Dawidin huonelle jällens.

27. Jos tämä kansa menee ja uhraa teurasuhreja Herran temppelissä Jerusalemissa, niin tämän kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan, puolelle; ja he tappavat minut ja palaavat takaisin Rehabeamin, Juudan kuninkaan, luo.

27. Jos tämä kansa menee Jerusalemiin uhraamaan Herran huoneesen, ja tämän kansan sydän kääntyy jälleen herransa Rehabeamin Juudan kuninkaan puoleen; niin he tappavat minun ja palajavat jälleen Rehabeamin Juudan kuninkaan tykö.

27. Jos tämä Canssa mene Jerusalemijn uhraman HERran huoneseen ja tämän Canssan sydän käändy jällens heidän Herrans Rehabeamin Judan Cuningan puoleen nijn he tappawat minun ja palajawat jällens Rehabeamin Judan Cuningan tygö.

28. Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.

28. Ja kuningas piti neuvon ja teki kaksi kultaista vasikkaa; ja hän sanoi heille: teidän on työläs mennä Jerusalemiin, katso, tässä on sinun Jumalas, Israel, joka sinun on johdattanut Egyptin maalta.

28. Ja Cuningas piti neuwon ja teki caxi cullaista wasickata ja sanoi heille: teidän on työläs mennä Jerusalemijn cadzo täsä on sinun Jumalas Israel joca sinun on johdattanut Egyptin maalda.

29. Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin.

29. Ja pani niistä yhden Beteliin, ja toisen pani hän Daniin.

29. Ja pani nijstä yhden BethElijn ja sen toisen Danijn.

30. Ja tämä koitui synniksi. Ja kansa kulki sen toisen kuvan luo Daaniin saakka.

30. Ja se asia joutui synniksi; sillä kansa meni sen yhden eteen hamaan Daniin.

30. Ja se asia joudui synnixi: sillä Canssa meni sen yhden eteen haman Danijn.

31. Hän rakensi myös uhrikukkulatemppeleitä ja teki kansan keskuudesta papeiksi kaikenkaltaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä.

31. Niin teki hän myös huoneen kukkulalle ja teki papit halvimmista kansan seasta, jotka ei Levin lapsia olleet.

31. Nijn teki hän myös huonen cuckulalle ja teki Papit halwimmist Canssan seast jotca ei Lewin lapsist ollet.

32. Ja Jerobeam laittoi juhlan kahdeksannessa kuussa, kuukauden viidentenätoista päivänä, sen juhlan kaltaisen, jota vietetään Juudassa, ja nousi silloin itse alttarille; niin hän teki Beetelissä ja uhrasi niille vasikoille, jotka hän oli teettänyt. Ja tekemiänsä uhrikukkulapappeja hän asetti virkaan Beeteliin.

32. Ja Jerobeam teki juhlan viidentenätoistakymmenentenä päivänä, kahdeksantena kuukautena, niin kuin Juudan juhlapäivän, ja uhrasi alttarilla. Niin hän myös teki Betelissä, uhraten vasikoille, jotka hän tehnyt oli. Ja hän toimitti Betelin papit kukkuloille, jotka hän tehnyt oli.

32. Ja hän teki juhlan wijdendenätoistakymmendenä päiwänä cahdexandena Cuucautena nijncuin Judan juhlapäiwän ja uhrais Altarilla. Nijn hän myös teki BethElis uhraten wasicoille jotca hän tehnyt oli. Ja hän toimitti BethElin Papit cuckuloille jotca hän tehnyt oli.

33. Hän nousi sille alttarille, jonka oli teettänyt Beeteliin, viidentenätoista päivänä kahdeksatta kuuta, jonka kuukauden hän oli omasta päästään keksinyt. Hän laittoi silloin juhlan israelilaisille ja nousi alttarille polttamaan uhreja.

33. Ja hän uhrasi alttarilla, (jonka hän Beteliin tehnyt oli) viidentenätoistakymmenentenä päivänä kahdeksantena kuukautena, jonka hän sydämessänsä ajatellut oli. Ja teki Israelin lapsille juhlan, ja uhrasi alttarilla suitsutukseksi.

33. Ja hän uhrais sillä Altarilla ( jonga hän BethElijn tehnyt oli ) sinä wijdendenätoistakymmendenä päiwänä cahdexandena Cuucautena jonga hän sydämesäns ajatellut oli. Ja teki Israelin lapsille juhlia ja uhrais Altarilla suidzutuxexi.