5 luku

1. Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.

1. Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

1. MUista HERra cuinga meille tapahtui cadzo ja näe meidän ylöncadzettam.

1. MUista HERRA/ quinga meille tapactui/ Catzo/ ia näe meiden ylencatzetta. (Muista HERRA/ kuinka meille tapahtui/ Katso/ ja näe meidän ylenkatsetta.)

1 Remember, O Jehovah, what has come upon us. Behold and see our reproach.

1. Remember, O LORD, what is come upon us: consider, and behold our reproach.

1. Herre ! kom i Hu, hvad der er sket os; sku ned og se vor Forhaanelse!

1. Tänk uppå, Herre, huru oss går; skåda och se uppå vår smälek.

1. Mötle Jehowa, mis meile on sündinud, wata, ja katsu meie teotust.

1. Viešpatie, atsimink, kas įvyko. Pažvelk, atkreipk dėmesį į mūsų vargus.

1. Gedenke, HERR, wie es uns geht; schaue und siehe an unsre Schmach!

1. Souviens-toi, ô Éternel, de ce qui nous est arrivé! Regarde et vois notre opprobre!

1. ACUÉRDATE, o! Jehová, de lo que nos ha venido: vé, y mira nuestra vergüenza.

1 Gedenk, HEERE, wat ons geschied is, aanschouw het, en zie onzen smaad aan.

1. Wspomnij, Panie! na to, co się nam przydało; wejrzyj a obacz pohaóbienie nasze.

1. Emlékezzél meg Uram, mi esett meg rajtunk; tekintsd meg és lásd meg gyalázatunkat!

1 Вспомни, Господи, что над нами совершилось; призри и посмотри на поругание наше.

1. С погадай же, Господи, що з нами сталось; зглянься, подивися на пониженнє наше!

2. Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.

2. Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

2. Meidän perimyxem on muucalaisten osaxi tullut ja meidän huonem ulconaisten.

2. Meiden perimys ombi mwcalaisten osaxi tullut/ Ja meiden hoonet wlconaisten. Me olema orwot ja Isettömet/ (Meidän perimys ompi muukalaisten osaksi tullut/ Ja meidän huoneet ulkonaisten. Me olemme orwot ja isättömät.)

2 Our inheritance is turned to strangers, our houses to aliens.

2. Our inheritance is turned to strangers, our houses to aliens.

2. Vor Arv er gaaet over til fremmede, vore Huse til Udlændinge.

2. Vårt arf är främmandom till del vordet, och vår hus utländskom.

2. Meie pärris-ossa on woöraste kätte sanud, meie koiad woöra Ma rahwa kätte.

2. Mūsų paveldas ir namai svetimųjų rankose.

2. Unser Erbe ist den Fremden zuteil geworden und unsre Häuser den Ausländern.

2. Notre héritage a passé à des étrangers, nos maisons à des inconnus.

2. Nuestra heredad se ha vuelto a extraños, nuestras casas a forasteros.

2 Ons erfdeel is tot de vreemdelingen gewend, onze huizen tot de uitlanders.

2. Dziedzictwo nasze obrócone jest do obcych, a domy nasze do cudzoziemców.

2. A mi örökségünk idegenekre szállt; házaink a jövevényekéi.

2 Наследие наше перешло к чужим, домы наши - к иноплеменным;

2. Наше наслїддє досталось невірам, доми наші - чужим чуженицям;

3. Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.

3. Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

3. Meidän äitim owat nijncuin lesket.

3. Meiden äitit ouat ninquin Lesket. (Meidän äitit owat niinkuin lesket.)

3 We are orphans and fatherless. Our mothers are as widows.

3. We are orphans and fatherless, our mothers are as widows.

3. Vi ere blevne faderløse, uden Fader, vore Brødre ere som Enker.

3. Vi äre faderlöse, och hafvom ingen fader våra mödrar äro såsom enkor.

3. Meie olleme waesiks lapsiks sanud, kellel ei olle issa, meie emmad on kui lessed.

3. Mes esame našlaičiai, mūsų motinos­našlės;

3. Wir sind Waisen und haben keinen Vater; unsre Mütter sind Witwen.

3. Nous sommes devenus des orphelins sans père, et nos mères sont comme des veuves.

3. Huérfanos somos sin padre: nuestras madres como viudas.

3 Wij zijn wezen zonder vader, onze moeders zijn als de weduwen.

3. Sierotamiśmy a bez ojca; matki nasze są jako wdowy.

3. Apátlan árvák lettünk; anyáink, mint az özvegyek.

3 мы сделались сиротами, без отца; матери наши – как вдовы.

3. Ми сироти - безбатьченки; матері наші - вдовицї.

4. Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.

4. Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

4. Wettä joca meidän omam oli me joimme rahallam omat halgot me ostim hinnalla.

4. Wesi/ ioca meiden oma oli/ rahallam me ioijmma/ Omat halghot/ hinnalla me ostimma. (Wesi/ joka meidän oma oli/ rahallamme me joimme/ Omat halot/ hinnalla me ostimme.)

4 We have drunken our water for money. Our wood is sold to us.

4. We have drunken our water for money; our wood is sold unto us.

4. Vandet, vi drikke, købe vi for Penge; vort Brænde kommer til os for Betaling.

4. Vattnet, som oss tillhörde, måste vi dricka för penningar, vår egen ved måste vi betala.

4. Meie olleme jonud omma wet rahha pärrast, meie puud on hinna pärrast meie kätte sanud.

4. privalome pirkti savo vandenį ir mokėti pinigus už savo malkas.

4. Unser Wasser müssen wir um Geld trinken; unser Holz muß man bezahlt bringen lassen.

4. Nous buvons notre eau à prix d'argent; c'est contre paiement que nous vient notre bois.

4. Nuestra agua bebemos por dinero, nuestra leña compramos por precio.

4 Ons water moeten wij voor geld drinken; ons hout komt ons op prijs te staan.

4. Wody nasze za pieniądze pijemy, drwa nasze za pieniądze kupujemy.

4. Vizünket pénzért iszszuk, tűzifánkat áron kapjuk.

4 Воду свою пьем за серебро, дрова наши достаютсянам за деньги.

4. Власну воду ми пємо за гроші, дрова наші здобуваєм за плату.

5. Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.

5. kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

5. Caulallam me waiwa kärseim ja ehkä me jo wäsynet olimme ei cuitengan meille lepo annettu.

5. Caulan perest he meite waatiuat/ Ja echke me io wäsynyet olema/ ei quitengan meille ychten lepo annettu (Kaulan perästä he meitä waatiwat/ Ja ehkä me jo wäsyneet olemme/ ei kuitenkaan meille yhtään lepoa annettu.)

5 Our pursuers are upon our necks. We are weary and have no rest.

5. Our necks are under persecution: we labour, and have no rest.

5. Man er os paa Halsen, vi forfølges; vi blive trætte og faa ikke Hvile.

5. Tvång ligger oss på halsen, och om vi än trötte varda, så gifs oss dock ingen hvila.

5. Meid kiusatakse tagga neist, kes meie kaela peäl on ; meie olleme wässinud, ja meile ei anta mitte hingada.

5. Mus vargina sunkiais darbais ir pavargus neleidžia atsikvėpti.

5. Man treibt uns über Hals; und wenn wir schon müde sind, läßt man uns doch keine Ruhe.

5. Le joug sur le cou, nous souffrons la persécution; nous sommes épuisés, nous n'avons point de repos.

5. Sobre nuestra cerviz padecemos persecución; cansámosnos, y no hay para nosotros descanso.

5 Wij lijden vervolging op onze halzen; zijn wij woede, men laat ons geen rust.

5. Na szyi swej prześladowanie cierpiemy, pracujemy, a nie dadzą nam odpocząć.

5. Nyakunknál fogva hajtatunk; elfáradtunk, nincsen nyugtunk.

5 Нас погоняют в шею, мы работаем, и не имеем отдыха.

5. Нас поганяють, бючи в потилицю, а в роботї нема нам відпочинку.

6. Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.

6. Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

6. Meidän piti Egyptin ja Assyrian ala meitäm andaman että me sijttekin leipä meidän rawinnoxem saisimme.

6. Meiden piti Egiptin ja Assirian ala meiten andaman/ senpäle/ ette me sijttekin leipe rawinnoxi saijsimma/ (Meidän piti Egyptin ja Assurian alle meitä antaman/ senpäälle/ että me sittenkin leipää rawinnoksi saisimme/)

6 We have given the hand to the Egyptians and to the Assyrians, to be satisfied with bread.

6. We have given the hand to the Egyptians, and to the Assyrians, to be satisfied with bread.

6. Vi have rakt Haanden imod Ægypten, imod Assyrien for at mættes af Brød.

6. Vi hafve måst gifva oss under Egypten och Assur, på det vi dock måtte få bröd, och äta oss mätta.

6. Meie olleme kät annud Egiptusse-rahwale ja Assuri-rahwale, et meie saaksime köhho täit leiba.

6. Prašėme pagalbos egiptiečių ir asirų, kad bent duonos gautume.

6. Wir haben uns müssen Ägypten und Assur ergeben, auf daß wir Brot satt zu essen haben.

6. Nous avons tendu la main vers l'Égypte et vers l'Assyrie, pour nous rassasier de pain.

6. A Egipto dimos la mano, y al Asirio, para hartarnos de pan.

6 Wij hebben den Egyptenaar de hand gegeven, en den Assyrier, om met brood verzadigd te worden.

6. Egipczykom podajemy rękę i Assyryjczykom, żebyśmy się nasycili chleba.

6. Égyiptomnak adtunk kezet, az assziroknak, hogy jóllakjunk kenyérrel.

6 Протягиваем руку к Египтянам, к Ассириянам, чтобы насытиться хлебом.

6. І до Египту ми й до Ассура руку по хлїба шматок простягаєм.

7. Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.

7. Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

7. Meidän Isäm owat syndiä tehnet ja ei sillen ole käsis ja meidän pitä heidän pahoja tecojans nautidzeman.

7. Meiden Iset ouat synditehnyet/ ia euet sillen ole käsis/ Ja meiden pite heiden pahatekoijansa nautitzeman/ (Meidän isät owat syntiä tehneet/ ja eiwät sillleen ole käsissä/ Ja meitä heidän käsistänsä pelastaa.)

7 Our fathers sinned and are not and we have borne their iniquities.

7. Our fathers have sinned, and are not; and we have borne their iniquities.

7. Vore Fædre have syndet, de ere ikke mere, og vi bære deres Misgerninger.

7. Våre fäder hafva syndat, och äro icke mer för handene, och vi måste deras missgerningar umgälla.

7. Meie wannemad, kes ei olle ennam , need on patto teinud, meie kanname nende üllekohhut.

7. Mūsų tėvai nusikalto, o mes turime nešti jų kaltę.

7. Unsre Väter haben gesündigt und sind nicht mehr vorhanden, und wir müssen ihre Missetaten entgelten.

7. Nos pères ont péché, ils ne sont plus; et nous, nous portons la peine de leur iniquité.

7. Nuestros padres pecaron, y son muertos; y nosotros llevamos sus castigos.

7 Onze vaders hebben gezondigd, en zijn niet meer, en wij dragen hun ongerechtigheden.

7. Ojcowie nasi zgrzeszyli, niemasz ich, a my nieprawość ich ponosimy.

7. Apáink vétkeztek; nincsenek; mi hordozzuk vétkeiket.

7 Отцы наши грешили: их уже нет, а мы несем наказание за беззакония их.

7. Наші батьки провинили, та їх нема вже, ми ж двигаємо кару за їх беззаконства.

8. Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.

8. Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

8. Oriat meitä wallidzewat ja ei ole kengän joca meitä heidän käsistäns pelasta.

8. Oriat meiden ylitzen wallitzeuat/ Ja eijkengen ole/ ioca meite heiden käsistens pelasta/ (Orjat meidän ylitsen wallitsewat/ Ja eikenkään ole/ joka meitä heidän käsistänsä pelastaa/)

8 Servants rule over us. There is none to deliver us out of their hand.

8. Servants have ruled over us: there is none that doth deliver us out of their hand.

8. Trælle herske over os; der er ingen, som frier af deres Haand.

8. Tjenare äro rådande öfver oss, och ingen är, som oss utu deras hand förlossar.

8. Sullased wallitsewad meie ülle, polle sedda, kes meid nende käest ärrakissuks.

8. Vergai viešpatauja mums, ir niekas negali mūsų išvaduoti iš jų rankos.

8. Knechte herrschen über uns, und ist niemand, der uns von ihrer Hand errette.

8. Des esclaves dominent sur nous, et personne ne nous délivre de leurs mains.

8. Siervos se enseñorearon de nosotros: no hubo quien nos librase de su mano.

8 Knechten heersen over ons; er is niemand, die ons uit hun hand rukke.

8. Niewolnicy panują nad nami, niemasz, ktoby nas wybawił z ręki ich.

8. Szolgák uralkodnak rajtunk; nincs a ki megszabadítson kezökből.

8 Рабы господствуют над нами, и некому избавить от руки их.

8. Раби вередують над нами, та й нїкому вирвати з рук їх.

9. Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.

9. Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

9. Meidän pitä hakeman meidän leipäm hengen pacolla miecan edes corwesa.

9. Meiden pite hakeman meiden leipen hengen pacolla/ miecan edhes/ coruesa/ (Meidän pitää hakeman meidän leipän hengen pakolla/ miekan edessä/ korwessa/)

9 We get our bread at the peril of our lives, because of the sword of the wilderness.

9. We gat our bread with the peril of our lives because of the sword of the wilderness.

9. Vi hente vort Brød med Fare for vort Liv, formedelst Sværdet i Ørken.

9. Vi måste hemta vårt bröd med vår lifsfara för svärdena uti öknene.

9. Omma hinge eest olleme meie omma leiba tonud moöga pärrast körbes.

9. Bijodami kardo dykumoje, mes parsigabenome duonos.

9. Wir müssen unser Brot mit Gefahr unsers Lebens holen vor dem Schwert in der Wüste.

9. Nous cherchons notre pain au péril de notre vie, à cause de l'épée du désert.

9. Con el peligro de nuestras vidas traíamos nuestro pan delante de la espada del desierto.

9 Wij moeten ons brood met gevaar onzes levens halen, vanwege het zwaard der woestijn.

9. Z odwagą duszy naszej szukamy chleba swego dla strachu miecza i na puszczy.

9. Életünk veszélyeztetésével szerezzük kenyerünket a pusztában levő fegyver miatt.

9 С опасностью жизни от меча, в пустыне достаем хлеб себе.

9. В небезпецї перед мечем ми хлїб наш по степу здобуваєм.

10. Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.

10. Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

10. Meidän ihom on poldettu nijncuin pädzis sen hirmuisen näljän tähden.

10. Meiden ihoma ombi poltettu/ ninquin wghnis/ sen hirmuisan Nelghien tähden. (Meidän ihomme ompi poltettu/ niinkuin uunissa/ sen hirmuisen nälän tähden.)

10 Our skin is black like an oven, because of the burning heat of famine.

10. Our skin was black like an oven because of the terrible famine.

10. Vor Hud er forbrændt som en Ovn, af Hungerens Glød.

10. Vår hud är förbränd såsom uti enom ugn, för den grufveliga hungren.

10. Meie nahhad on mustaks pöllenud kui pets-ahhi, et nälg wägga körwetab.

10. Mūsų oda pajuodusi kaip krosnis nuo siaučiančio bado.

10. Unsre Haut ist verbrannt wie in einem Ofen vor dem greulichen Hunger.

10. Notre peau est brûlée comme un four, par l'ardeur véhémente de la faim.

10. Nuestros cueros se ennegrecieron como un horno a causa del ardor de la hambre.

10 Onze huid is zwart geworden gelijk een oven, vanwege den geweldigen storm des hongers.

10. Skóra nasza jako piec zczerniała od srogości głodu.

10. Bőrünk, mint a kemencze, megfeketedett az éhség lázától.

10 Кожа наша почернела, как печь, от жгучего голода.

10. Скіра на нас, наче в печі, счорнїла від пекучої голоднечі.

11. Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.

11. He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

11. He owat waimot Zionis raiscannet ja neidzet Judan Caupungeisa.

11. He ouat waijmot Zionis raijskanut/ ia Neitzyet Judan caupungeisa/ (He owat waimot Zionissa raiskanneet/ ja neitsyet Judan kaupungeissa/)

11 They ravished the women in Zion, the virgins in the cities of Judah.

11. They ravished the women in Zion, and the maids in the cities of Judah.

11. De krænke Kvinderne i Zion, Jomfruerne i Judas Stæder.

11. De hafva skämt qvinnorna i Zion, och jungfrurna uti Juda städer.

11. Nemmad on naesed ärranaernud Sionis, ja need neitsid Juda liñnades.

11. Moterys ir mergaitės prievartaujamos Sione ir Judo miestuose.

11. Sie haben die Weiber zu Zion geschwächt und die Jungfrauen in den Städten Juda's.

11. Ils ont déshonoré les femmes dans Sion, et les vierges dans les villes de Juda.

11. Afligieron a las mujeres en Sión, a las vírgenes en las ciudades de Judá.

11 Zij hebben de vrouwen te Sion verkracht, en de jonge dochters in de steden van Juda.

11. Niewiasty w Syonie pogwałcono; i panny w miastach Judzkich.

11. Az asszonyokat meggyalázták Sionban, a szűzeket Júda városaiban.

11 Жен бесчестят на Сионе, девиц – в городах Иудейских.

11. Наших жінок безчестять у Сионї, дївчат - в городах Юдейських.

12. Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.

12. Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

12. Ruhtinat he owat hirttänet ja wanhimbita ei he cunnioittanet.

12. ouat Ruchtinat yleshirtenet/ Ja wanhimpain mootho euet armoinuet. (owat ruhtinaat ylöshirttäneet/ Ja wanhimpain muotoa eiwät armonneet.)

12 Rulers were hanged up by their hand. The faces of elders were not honored.

12. Princes are hanged up by their hand: the faces of elders were not honoured.

12. Fyrster ere hængte af deres Haand, Oldingers Person bliver ikke æret.

12. Förstarna äro af dem upphängde, och de gamlas person hafver man intet ärat.

12. Würstid on nende käe läbbi üllespodud; wannemad ei olle auustud.

12. Kunigaikščius jie pakorė, o vyresniųjų negerbia.

12. Die Fürsten sind von ihnen gehenkt, und die Person der Alten hat man nicht geehrt.

12. Des chefs ont été pendus par leur main; la personne des anciens n'a point été respectée.

12. A los príncipes colgaron con su mano: no reverenciaron los rostros de los viejos.

12 De vorsten zijn door hunlieder hand opgehangen; de aangezichten der ouden zijn niet geeerd geweest.

12. Książęta ręką ich powieszeni są, a osoby starszych nie mają w uczciwości.

12. A fejedelmeket kezökkel akasztották fel; a vének orczáit nem becsülik.

12 Князья повешены руками их, лица старцев не уважены.

12. Князї повішані їх руками, лиця старшин у зневазї.

13. Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.

13. Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

13. Nuorucaiset piti jauhaman ja piscuiset puita candaisans piti combastuman.

13. Ne Noricaiset piti mylly kiue wetäme'/ Ja ne piskuiset puita ca'daisa's piti co'bastuma'/ (Ne nuorukaiset piti myllykiwiä wetämän/ Ja ne piskuiset puita kantaissans piti kompastuman/)

13 The young men bore the mill and the sons stumbled under the wood.

13. They took the young men to grind, and the children fell under the wood.

13. Unge Karle maatte tage fat paa Kværnen, og Drenge segnede under Byrden af Ved.

13. Ynglingarna hafva måst draga qvarnena, och de unge stupa under vedabördor.

13. mehhed on ärrawidud kässikiwwiga jahwatama, ja poismehhed on puid kandes mahha kommistanud.

13. Jauni vyrai verčiami girnomis malti, vaikai klumpa po sunkiomis naštomis.

13. Die Jünglinge haben Mühlsteine müssen tragen und die Knaben über dem Holztragen straucheln.

13. Les jeunes gens ont porté la meule, et les enfants ont chancelé sous le bois.

13. Llevaron los mozos a moler, y los muchachos desfallecieron en la leña.

13 Zij hebben de jongelingen weggenomen, om te malen, en de jongens struikelen onder het hout.

13. Młodzięców do żarn biorą, a młodzieniaszkowie po drwami padają.

13. Az ifjak a kézi malmot hordozzák, és a gyermekek a fahordásban botlanak el.

13 Юношей берут к жерновам, и отроки падают под ношами дров.

13. Молодики наші жорнами мелють, недолїтки падуть під ношами дров.

14. Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.

14. Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

14. Wanhat puutuit porteista ja nuorucaiset ei sillen candeletta soita.

14. Ne wanhat pwtuijt porteista/ Ja ne Nooricaiset eij sillen candelecta soijta/ (Ne wanhat puuttuit porteista/ Ja ne nuorukaiset ei silleen kanteletta soita/)

14 The elders have ceased from the gate, the young men from their music.

14. The elders have ceased from the gate, the young men from their musick.

14. De Ældste have hørt op med at sidde i Porten, de unge Karle med deres Strengeleg.

14. De gamle sitta intet mer i portarna, och ynglingar bruka intet mer strängaspel.

14. Wannemad on löpnud wärrawatte alt ärra, nored mehhed ommast laulo-mängist.

14. Vyresnieji nebesirodo prie miesto vartų, ir vaikai nebesusirenka žaisti.

14. Es sitzen die Alten nicht mehr unter dem Tor, und die Jünglinge treiben kein Saitenspiel mehr.

14. Les vieillards ne se trouvent plus aux portes; les jeunes gens ont abandonné leurs lyres.

14. Los ancianos cesaron de la puerta, los mancebos de sus canciones.

14 De ouden houden op van de poort, de jongelingen van hun snarenspel.

14. Starcy w bramach więcej nie siadają, a młodzieócy przestali pieśni swoje.

14. A vének eltüntek a kapuból, megszüntek az ifjak énekelni.

14 Старцы уже не сидят у ворот; юноши не поют.

14. Старцї вже в воротях не засїдають, паробки не сьпівають.

15. Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.

15. Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

15. Meidän sydämem riemu loppui meidän dantzim on käändynyt murhexi.

15. Meiden sydhemen riemu loppuij/ Meiden Tantzin on kiendynyt murehexi/ (Meidän sydämen riemu loppui/ Meidän tanssin on kääntynyt murheeksi/)

15 The joy of our heart is ceased, our dance is turned into mourning.

15. The joy of our heart is ceased; our dance is turned into mourning.

15. Vort Hjertes Glæde er hørt op, vor Dans er vendt om til Sorrig.

15. Vår hjertas glädje hafver en ända, vår dans är vänd uti klagogråt.

15. Meie süddame rööm on löpnud, meie tansiminne on pöörtud leinamisseks.

15. Mūsų širdies džiaugsmas dingo, žaidimai virto liūdesiu.

15. Unsers Herzens Freude hat ein Ende; unser Reigen ist in Wehklagen verkehrt.

15. La joie de notre cœur a cessé; nos danses sont changées en deuil.

15. Cesó el gozo de nuestro corazón, nuestro corro se tornó en luto.

15 De vreugde onzes harten houdt op, onze rei is in treurigheid veranderd.

15. Ustało wesele serca naszego, pląsanie nasze w kwilenie się obróciło.

15. Oda van a mi szívünk öröme, gyászra fordult a mi körtánczunk.

15 Прекратилась радость сердца нашего; хороводы наши обратились в сетование.

15. Радощів серце вже наше не знає, наші танцї в жалощі змінились.

16. Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

16. Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

16. Meidän päästäm on Cruunu pudonnut woi meitä että me nijn olemma syndiä tehnet !

16. Meiden päästem ombi Crunu poijspudhonnut/ Woij ette me nijn olema syndije tehnyet/ (Meidän päästämme ompi kruunu poispudonnut/ Woi että me niin olemme syntiä tehneet/)

16 The crown has fallen from our head. Woe to us! For we have sinned.

16. The crown is fallen from our head: woe unto us, that we have sinned!

16. Vort Hoveds Krone er affalden; o ve os! thi vi have syndet.

16. Af vårt hufvud är kronan fallen: Ack ve! att vi så syndat hafve!

16. Meie Pea kroon on mahhalangenud; oh hädda meile! et meie olleme patto teinud.

16. Karūna nuo galvos nukrito. Vargas mums, nes mes nusikaltome.

16. Die Krone unsers Hauptes ist abgefallen. O weh, daß wir so gesündigt haben!

16. La couronne de notre tête est tombée. Malheur à nous! parce que nous avons péché!

16. Cayó la corona de nuestra cabeza: ¡ay ahora de nosotros! porque pecamos.

16 De kroon onzes hoofds is afgevallen; o wee nu onzer, dat wij zo gezondigd hebben!

16. Spadła korona z głowy naszej; biada nam, żeśmy zgrzeszyli!

16. Elesett a mi fejünknek koronája, jaj most nékünk mert vétkeztünk!

16 Упал венец с головы нашей; горе нам, что мы согрешили!

16. Із голови в нас вінки поспадали, горе нам, що ми провинили!

17. Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet —

17. Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

17. Sentähden on myös meidän sydämem murehisans ja meidän silmäm owat piminnet.

17. Senteden ombi mös meiden Sydhemet murehisans/ Ja meiden silmet ouat caichtunuet (Sentähden ompi myös meidän sydämet murheissansa/ Ja meidän silmät owat kuihtuneet.)

17 For this our heart is faint. For these things our eyes are dim,

17. For this our heart is faint; for these things our eyes are dim.

17. Derfor er vort Hjerte sygt, derfor ere vore Øjne formørkede:

17. Derföre är ock vårt hjerta bedröfvadt, och vår ögon förmörkrad;

17. Sepärrast on meie südda nörgaks sanud, nende asjade pärrast on meie silmad pimmedaks läinud;

17. Todėl mūsų širdis alpsta, akys aptemo.

17. Darum ist auch unser Herz betrübt, und unsre Augen sind finster geworden

17. C'est pour cela que notre cœur est malade; c'est pour ces choses que nos yeux sont obscurcis;

17. Por esto fué entristecido nuestro corazón, por esto se entenebrecieron nuestros ojos.

17 Daarom is ons hart mat, om deze dingen zijn onze ogen duister geworden.

17. Dlategoż mdłe jest serce nasze, dlatego zaćmione są oczy nasze;

17. Ezért lett beteg a mi szívünk, ezekért homályosodtak meg a mi szemeink;

17 От сего-то изнывает сердце наше; от сего померкли глаза наши.

17. От чому серце в нас ниє, от чого в нас ув очах потемнїло!

18. Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.

18. Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

18. Zionin wuoren tähden että se nijn häwitetty on että ketut hänes juoxendelewat.

18. Zionin woren tehden/ ette se nijn häwitetty on/ Ette Kethut sen ylitze iooxendeluat. (Zionin wuoren tähden/ että se niin häwitetty on/ että ketut sen ylitse juoksentelewat.)

18 for the mountain of Zion, which is desolate. The foxes walk upon it.

18. Because of the mountain of Zion, which is desolate, the foxes walk upon it.

18. For Zions Bjergs Skyld, som er øde, Ræve løbe derpaa.

18. För Zions bergs skull, att det så öde ligger, att räfvarna löpa deröfver.

18. Sioni mäe pärrast, mis ärrahäwwitud; rebbased köndiwad seäl.

18. Siono kalnas apleistas, lapės gyvena jame.

18. um des Berges Zion willen, daß er so wüst liegt, daß die Füchse darüber laufen.

18. C'est à cause de la montagne de Sion, qui est désolée, tellement que les renards s'y promènent.

18. Por el monte de Sión que es asolado, zorras andan en él.

18 Om des bergs Sions wil, die verwoest is, waar de vossen op lopen.

18. Dla góry Syoóskiej, że jest spustoszona, liszki chodzą po niej.

18. A Sion hegyéért, hogy elpusztult; rókák futkosnak azon!

18 От того, что опустела гора Сион, лисицы ходят по ней.

18. Ой попустїли вершини Сионські, хиба шакалі ходять по них.

19. Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.

19. Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

19. Mutta sinä HErra joca ijancaickisest olet ja sinun istuimes ijästä ikän.

19. Mutta sine HERRA/ ioca ijancaikisesta olet/ Ja sinun Istuimes ijeste ikehen/ (Mutta sinä HERRA/ joka iankaikkisesti olet/ Ja sinun istuimes iästä ikään/)

19 You, O Jehovah, abide everlasting. Your throne is from generation to generation.

19. Thou, O LORD, remainest for ever; thy throne from generation to generation.

19. Du, Herre ! du bliver evindelig din Trone fra Slægt til Slægt.

19. Men du, Herre, som blifver evinnerliga, och din stol i evig tid;

19. Sinna, Jehowa! jääd iggaweste, so aujärg pölwest pölweni.

19. Bet Tu, Viešpatie, pasilieki per amžius. Tavo sostas lieka kartų kartoms.

19. Aber du, HERR, der du ewiglich bleibst und dein Thron für und für,

19. Mais toi, Éternel! tu demeures éternellement, et ton trône subsiste d'âge en âge!

19. Mas tú, Jehová, para siempre permanecerás: tu trono de generación en generación.

19 Gij, o HEERE, zit in eeuwigheid, Uw troon is van geslacht tot geslacht.

19. Ty, Panie! trwasz na wieki, a stolica twoja od narodu do narodu.

19. Te Uram örökké [1†] megmaradsz; a te királyi széked nemzedékről nemzedékre!

19 Ты, Господи, пребываешь во веки; престол Твой – в род и род.

19. Господи! ти пробуваєш во віки; твій престол стоїть з роду до роду.

20. Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?

20. Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

20. Mixis meidän nijn unohdat? ja nijn cauwan meitä peräti hyljät?

20. Mixis meidet nijn caiketi wnodat? Ja nijncauwa' meite iuri ylena'nat? (Miksis meidän niin kaiketi unohdat? ja niinkauan meitä juuri ylenannat?)

20 Why do you forget us forever and forsake us so long time?

20. Wherefore dost thou forget us for ever, and forsake us so long time?

20. Hvorfor vil du glemme og evindelig? forlade os saa lang en Tid?

20. Hvi vill du så platt förgäta oss, och så länge platt öfvergifva oss?

20. Mikspärrast tahhad sa meid ikka ärraunnustada, ja meid mahhajätta pitkaks aiaks.

20. Kodėl Tu mus taip ilgai užmiršai ir palikai?

20. warum willst du unser so gar vergessen und uns lebenslang so gar verlassen?

20. Pourquoi nous oublierais-tu à jamais, pourquoi nous abandonnerais-tu si longtemps?

20. ¿Por qué te olvidarás para siempre de nosotros? ¿dejarnos has por luengos dias?

20 Waarom zoudt Gij ons steeds vergeten? Waarom zoudt Gij ons zo langen tijd verlaten?

20. Przeczże nas na wieki zapominasz, a opuszczasz nas przez tak długi czas?

20. Miért feledkezel el örökre mi rólunk? miért hagysz el minket hosszú időre?

20 Для чего совсем забываешь нас, оставляешь нас на долгое время?

20. Чом же ти позабув нас, чом покинув нас на так довгий час?

21. Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.

21. Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

21. Palauta HERra meitä jällens sinun tygös että me taas palajaisimme udista meidän päiwäm nijncuin he algusta olit.

21. Palauta HERRA meite iellens sinun tyges/ ette me taas cotia palaiaisima/ Wdhista meiden peiuet/ ninquin he alghusta olit/ (Palauta HERRA meitä jällens sinun tykösi/ että me taas kotia palaisimme/ Uudista meidän päiwät/ niinkuin ne alusta olit/)

21 Turn us back to you, O Jehovah and we will be turned back. Renew our days as of long-ago.

21. Turn thou us unto thee, O LORD, and we shall be turned; renew our days as of old.

21. Herre før os tilbage til dig, saa ville vi vende tilbage, forny vore Dage som i fordums Tid!

21. Hemta oss, Herre, åter till dig, att vi måge komma hem igen; förnya våra dagar, lika som de fordom voro.

21. Pöra meid, Jehowa! ennese pole, siis pörame meie; uenda meie päwad kui wannast.

21. Viešpatie, sugrąžink mus pas save, ir mes sugrįšime. Atnaujink mus kaip anomis dienomis!

21. Bringe uns, HERR, wieder zu dir, daß wir wieder heimkommen; erneuere unsre Tage wie vor alters!

21. Convertis-nous à toi, Éternel, et nous serons convertis! Renouvelle nos jours comme ils étaient autrefois!

21. Vuélvenos, o! Jehová, a tí, y volvernos hemos: renueva nuestros dias como al principio.

21 HEERE, bekeer ons tot U, zo zullen wij bekeerd zijn; vernieuw onze dagen als van ouds.

21. Nawróć nas do siebie, o Panie! a nawróceni będziemy; odnów dni nasze, jako z dawna były.

21. Téríts vissza [2†] Uram magadhoz és visszatérünk; újítsd meg a mi napjainkat, mint régen.

21 Обрати нас к Тебе, Господи, и мы обратимся; обнови дни наши, какдревле.

21. О, приверни нас до себе, Господи, а ми привернемось; понови днї наші, як се зпершу було!

22. Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?

22. Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?

22. Sillä sinä olet meitä heittänyt pois ja sinä olet sangen suurest wihastunut meidän päällem.

22. Sille sine olet meite poysheittenyt ia ylenpaltisesta sine meiden pälem olet wihastunut. (Sillä sinä olet meitä poisheittänyt ja ylenpalttisesti sinä meidän päällemme olet wihastunut)

22 But you have utterly rejected us. You are very angry against us.

22. But thou hast utterly rejected us; thou art very wroth against us.

22. Thi mon du aldeles har forkastet os? mon du er saa saare vred paa os?

22. Ty du hafver förkastat oss, och är allt svårliga öfver oss förtörnad.

22. Sest kas sa meid olled koggoniste ärralükkanud? tahhat sa üpres wägga wihhastada meie peäle?

22. Argi Tu mus visiškai atstūmei ir rūstausi amžinai?

22. Denn du hast uns verworfen und bist allzusehr über uns erzürnt.

22. Nous aurais-tu entièrement rejetés? Serais-tu courroucé contre nous à l'excès?

22. Porque desechando nos has desechado: háste airado contra nosotros en gran manera.

22 Want zoudt Gij ons ganselijk verwerpen? Zoudt Gij zozeer tegen ons verbolgen zijn?

22. Bo izali nas cale odrzucisz, a gniewać się będziesz na nas tak bardzo?

22. Mert bizony-bizony megvetettél minket; megharagudtál ránk felettébb!

22 Неужели Ты совсем отверг нас, прогневался на нас безмерно?

22. Чи то ж се зовсїм ти нас відцурався, прогнївився на нас без міри?