ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
660
vat tiellensä, ja tultuansa taas
Davidin tykö sanoivat he hänelle
kaikki nämät sanat.
13. Niin sanoi David miehillensä:
vyöttäkään kukin miekkansa
vyöllensä. Niin vyötti jokainen
miekkansa vyöllensä, ja David
vyötti myös miekkansa vyöllensä;
ja läksi Davidin kanssa liki neljä-
sataa miestä, mutta kaksisataa
jäi kaluin tykö.
14. III. Mutta yksi palvelioista il-
moitti Abigailille, Nabalin emän-
nälle, sanoen: katso, David on
lähettänyt sanansaattajat korves-
ta siunaamaan isäntäämme,
mutta hän tiuskui heitä.
15. Ja ne miehet olivat meille
aivan hyvät ja ei meitä pahoin
puhutelleet, ja ei meiltä mitään
puuttunut niinkauvan kuin me
vaelsimme heidän tykönänsä ke-
dolla ollessamme.
16. Mutta he ovat olleet meidän
turvamme yötä ja päivää, niin-
kauvan kuin me kaitsimme lam-
paitamme heidän tykönänsä.
17. Niin ajattele nyt ja katso mi-
täs teet; sillä pahuutta on toti-
sesti tarjona meidän isännäl-
lemme ja kaikelle hänen huo-
neellensa, vaan hän on tyly
mies, jota ei yksikään tohdi pu-
hutella.
18. Niin Abigail kiiruhti ja otti
kaksisataa leipää, ja kaksi leiliä
viinaa, ja viisi keitettyä lammas-
ta, ja viisi vakkaista tuletettuja
jauhoja, ja sata rusinarypälettä,
ja kaksisataa rypälettä fikunia, ja
pani aasein päälle,
19. Ja sanoi palvelioillensa:
menkäät minun edelläni, katso,
minä tulen perässänne. Ja ei
hän miehellensä Nabalille sitä
ilmoittanut.
20. Ja kuin hän ajoi aasilla ja
tuli vuoren varjoon, katso, David
ja hänen väkensä tulivat vuorilta
alas häntä vastaan; ja hän koh-
tasi heitä.
21. Mutta David oli sanonut: mi-
nä olen turhaan tallella pitänyt
kaikki, mitä hänellä oli korvessa,
ja ei ole mitään puuttunut kai-
kista mitä hänellä oli; ja hän
kostaa minun hyvät työni pahal-
la.
22. Jumala tehköön näitä Davi-
din vihamiehille ja vielä suurem-
pia, jos minä jätän hänelle huo-
meneksi kaikista, mitä hänellä
on, jonkun, joka vetensä seinään
heittää.
