TUOMARIEN KIRJA
554
heidän sotaväkensä.
13. Ja Gideon Joaksen poika
palasi sodasta, ennenkuin aurin-
ko nousi,
14. Ja sai yhden palvelian kiinni,
joka oli Sukkotista, ja kysyi hä-
neltä: ja se kirjoitti hänelle Suk-
kotin päämiehet ja vanhimmat,
seitsemänkahdeksattakymmentä
miestä.
15. Ja hän tuli Sukkotiin kansan
tykö ja sanoi: tässä on Seba ja
Zalmunna, joilla te pilkkasitte
minua, sanoen: onko Seban ja
Zalmunnan kämmen jo juuri si-
nun kädessäs, että meidän pitäis
sentähden sinun sotaväelles, jo-
ka väsynyt on, leipää antaman?
16. Ja hän otti ne kaupungin
vanhimmat ja korven orjantappu-
roita ja ohdakkeita, ja antoi
Sukkotin miehet piestä.
17. Ja kukisti Penuelin tornin, ja
tappoi kaupungin kansan.
18. Ja hän sanoi Seballe ja
Zalmunnalle: minkämuotoiset
miehet ne olivat, jotka te tapoit-
te Taborissa? He sanoivat: ne
olivat sinun muotoises, kauniit
kuin kuninkaan pojat.
19. Ja hän sanoi: ne olivat mi-
nun veljeni, minun äitini pojat:
niin totta kuin Herra elää, jos te
olisitte antaneet heidän elää,
niin en tappaisi minä teitä.
20. Ja hän sanoi Jeterille esikoi-
sellensa: nouse ja tapa heitä,
mutta nuorukainen ei vetänyt
miekkaansa, sillä hän pelkäsi, et-
tä hän oli vielä nuorukainen.
21. Mutta Seba ja Zalmunna sa-
noivat: nouse sinä meitä lyö-
mään, sillä niinkuin mies on, niin
on myös hänen voimansa. Niin
Gideon nousi ja tappoi Seban ja
Zalmunnan, ja otti nastat, jotka
heidän kameleinsa kaulassa oli-
vat.
22. IV. Silloin sanoivat Israelin
miehet Gideonille: hallitse sinä
meitä, sinä ja sinun poikas, ja
sinun poikas poika; sillä sinä
vapahdit meidät Midianilaisten
käsistä.
23. Mutta Gideon sanoi heille:
en minä tahdo hallita teitä, ei
myös minun poikani pidä teitä
hallitseman, vaan Herra olkoon
teidän hallitsianne.
24. Ja Gideon sanoi heille: yhtä
minä anon teiltä: jokainen anta-
koon minulle korvarenkaat, kukin
saaliistansa; sillä he olivat Isma-
elilaisia, ja heillä olivat kultaiset
