JOSUAN KIRJA
499
antoi Herra taivaasta tulla suuret
kivet heidän päällensä Asekaan
asti, niin että he kuolivat; ja pal-
jo enempi heistä kuoli raekivien
kautta, kuin Israelin lapset mie-
kalla löivät.
12. II. Silloin puhui Josua Herral-
le sinä päivänä, jona hän antoi
Amorilaiset Israelin lasten eteen,
ja sanoi Israelin läsnä ollessa:
aurinko, seiso alallas* Gibeonis-
sa ja kuu Ajalonin laaksossa.
13. Ja aurinko ja kuu seisahti-
vat, siihenasti kuin kansa kosti
vihamiehensä. Eikö tämä ole kir-
joitettu hurskaan kirjassa? Niin
seisoi aurinko keskellä taivasta
ilman laskemata koko päivän.
14. Ja ei ole yksikään päivä ol-
lut senkaltainen ei ennen eikä
sitte, kuin Herra miehen äänen
kuuli; sillä Herra soti Israelin
puolesta.
15. Ja Josua meni jälleen leiriin
Gilgaliin ja koko Israel hänen
kanssansa.
16. III. Mutta ne viisi kuningasta
pakenivat ja lymyivät luolaan
Makkedassa.
17. Niin Josualle ilmoitettiin sa-
noen: ne viisi kuningasta ovat
löydetyt, kätketyt luolaan Mak-
kedassa.
18. Ja Josua sanoi: vierittäkäät
suuret kivet luolan suulle ja
asettakaat miehet heitä vartioit-
semaan.
19. Mutta älkäät te alallanne
seisoko, vaan ajakaat teidän vi-
hamiehiänne takaa ja lyökäät
heidän viimeisiänsä*; älkäät sal-
liko heitä tulla kaupunkeihinsa,
sillä Herra teidän Jumalanne on
antanut heidät teidän käsiinne.
20. Ja kuin Josua ja Israelin
lapset lopettivat sen ylen suuren
tapon ja peräti olivat heidät
surmanneet, ja jääneet pääsivät
heistä ja tulivat vahvoihin kau-
punkeihin,
21. Niin tuli kaikki kansa jälleen
leiriin Josuan tykö Makkedaan
rauhassa, ja ei kenkään rohjen-
nut Israelin lasten edessä hiis-
kuakaan.
22. Mutta Josua sanoi: avatkaat
luolan suu ja tuokaat ne viisi
kuningasta luolasta minun tyköni.
23. He tekivät niin ja toivat ulos
ne viisi kuningasta hänen tykön-
sä luolasta: Jerusalemin kunin-
kaan, Hebronin kuninkaan, Jar-
mutin kuninkaan, Lakiksen kunin-
kaan, Eglonin kuninkaan.
