JOSUAN KIRJA
490
lensa Herran arkin eteen ha-
maan ehtoosen asti, hän ja Is-
raelin vanhimmat; ja he heittivät
tomua päänsä päälle.
7. Ja Josua sanoi: Ah Herra,
Herra, miksis tämän kansan an-
noit ollenkaan tulla Jordanin
ylitse, antaakses meitä Amori-
laisten käsiin, hukuttaakses mei-
tä? jospa me olisimme tyytyneet
ja pysähtyneet sille puolelle Jor-
dania!
8. Voi minun Herrani, mitä mi-
nun pitää sanoman, että Israel
selkänsä kääntää vihollistensa
puoleen?
9. Kuin Kanaanealaiset ja kaikki
maan asuvaiset sen kuulevat,
niin he piirittävät meidät ja hä-
vittävät meidän nimemme maan
päältä; mitäs siis teet sinun suu-
rella nimelläs?
10. Niin sanoi Herra Josualle:
nouse, miksi niin makaat kasvoil-
las?
11. Israel on syntiä tehnyt ja
rikkonut minun liittoni, jonka mi-
nä käskin heille, ja ottivat kirot-
tua, ja varastivat, ja valhettelivat,
ja panivat kaluinsa sekaan.
12. Ei Israelin lapset voi seisoa
vihamiestensä edessä, vaan
kääntävät selkänsä vihollistensa
puoleen; sillä he ovat kiroukses-
sa. En minä enää ole teidän
kanssanne, jollette hukuta kirot-
tua teidän keskeltänne.
13. Nouse, ja pyhitä kansa ja
sano: pyhittäkäät teitänne*
huomeneen saakka; sillä näin
sanoo Herra Israelin Jumala: ki-
rous on sinun keskelläs Israel,
sentähden et sinä ole seisovai-
nen vihamiestes edessä, sii-
henasti kuin te kirouksen siirrät-
te pois teidän seastanne.
14. Ja teidän pitää varhain
huomeneltain käymän edes tei-
dän sukukuntainne jälkeen: ja
jonka sukukunnan päälle Herran
arpa lankee, sen pitää käymän
edes perhekuntainsa jälkeen: ja
jonka perhekunnan päälle Herran
arpa lankee, sen pitää käymän
edes huonettensa jälkeen: ja
jonka huoneen päälle Herran ar-
pa lankee, pitää käymän edes
kukin perheenisäntä toinen toi-
sensa jälkeen.
15. Ja pitää tapahtuman, että
joka löydetään ryhtyneeksi jo-
honkuhun kirottuun kaluun, se
pitää tulella poltettaman ja kaik-
ki mitä hänellä on, että hän
