DANIEL
1813
sevat maasta.
18. Vaan sen Korkeimman pyhät
pitää valtakunnan omistaman, ja
pitää siinä asuman ijankaikkisesti
ja ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
19. Sitte minä olisin mielelläni
tahtonut tietää totista tietoa nel-
jännestä pedosta, joka paljo toi-
sin oli kuin kaikki ne muut: san-
gen hirmuinen, jolla rautaiset
hampaat ja vaskiset kynnet oli-
vat, joka ympäriltänsä söi ja mu-
rensi, ja liian jaloillansa tallasi;
20. Ja niistä kymmenestä sar-
vesta hänen päässänsä, ja siitä
toisesta, joka putkahti ulos, jon-
ka edestä putosivat pois kolme;
ja siitä sarvesta, jolla silmät oli-
vat ja suu, joka suuria asioita
puhui, ja suurempi oli kuin ne,
jotka hänen tykönänsä olivat.
21. Ja minä näin sen sarven so-
tivan pyhiä vastaan*, ja voitta-
van heidät,
22. Siihenasti, että vanha-ikäinen
tuli, ja tuomio annettiin sen Kor-
keimman pyhille; ja aika joutui,
että pyhät valtakunnan omistivat.
23. Hän sanoi näin: neljäs peto
on neljäs valtakunta maailmassa,
joka on erinäinen kaikista valta-
kunnista; se syö kaiken maan,
tallaa ja turmelee sen.
24. Ne kymmenen sarvea ovat
kymmenen kuningasta, jotka siitä
valtakunnasta nousevat; ja niiden
jälkeen tulee toinen, joka erinäi-
nen on entisistä, ja nöyryyttää
kolme kuningasta.
25. Hän puhuu Korkeinta vas-
taan*, ja hävittää Korkeimman
pyhät+, ja rohkenee ajat ja lain
muuttaa; mutta he annetaan hä-
nen käsiinsä yhdeksi hetkeksi ja
monikahdoiksi ajoiksi ja puoleksi
ajaksi.
26. Sen jälkeen pidetään tuomio,
ja hänen valtansa otetaan pois,
että hän peräti hukutetaan ja
kadotetaan.
27. Vaan valtakunta, valta ja
voima kaiken taivaan alla anne-
taan Korkeimman pyhälle kansal-
le, jonka valtakunta on ijankaik-
kinen valtakunta, ja kaikki vallat
pitää häntä palveleman ja kuu-
leman.
28. Tämä oli sen puheen loppu.
Vaan minä Daniel olin sangen
murheellinen minun ajatuksissani,
ja minun muotoni muuttui; kui-
tenkin minä kätkin puheet sydä-
messäni.
