TUOMARIEN KIRJA
kämmen jo juuri sinun kädessäs, että meidän pitäis sen tähden sinun
sotaväelles, joka väsynyt on, leipää antaman?
16. Ja hän otti ne kaupungin vanhimmat ja korven orjantappuroita ja
ohdakkeita, ja antoi Sukkotin miehet piestä.
17. Ja kukisti Penuelin tornin, ja tappoi kaupungin kansan.
18. Ja hän sanoi Seballe ja Zalmunnalle: minkä muotoiset miehet ne
olivat, jotka te tapoitte Taborissa? He sanoivat: ne olivat sinun
muotoises, kauniit kuin kuninkaan pojat.
19. Ja hän sanoi: ne olivat minun veljeni, minun äitini pojat: niin totta
kuin Herra elää, jos te olisitte antaneet heidän elää, niin en tappaisi
minä teitä.
20. Ja hän sanoi Jeterille esikoisellensa: nouse ja tapa heitä, mutta
nuorukainen ei vetänyt miekkaansa, sillä hän pelkäsi, että hän oli vielä
nuorukainen.
21. Mutta Seba ja Zalmunna sanoivat: nouse sinä meitä lyömään, sillä
niin kuin mies on, niin on myös hänen voimansa. Niin Gideon nousi ja
tappoi Seban ja Zalmunnan, ja otti nastat, jotka heidän kameleinsa
kaulassa olivat.
IV. 22. Silloin sanoivat Israelin miehet Gideonille: hallitse sinä meitä, sinä
ja sinun poikas, ja sinun poikas poika; sillä sinä vapahdit meidät
Midianilaisten käsistä.
23. Mutta Gideon sanoi heille: en minä tahdo hallita teitä, ei myös minun
poikani pidä teitä hallitseman, vaan Herra olkoon teidän hallitsianne.
24. Ja Gideon sanoi heille: yhtä minä anon teiltä: jokainen antakoon
minulle korvarenkaat, kukin saaliistansa; sillä he olivat Ismaelilaisia, ja
heillä olivat kultaiset korvarenkaat.
25. Ja he sanoivat: me annamme mielellämme; ja levittivät vaatteen,
jonka päälle itse kukin heitti ne korvarenkaat, jotka he ryövänneet olivat.
26. Ja ne kultaiset korvarenkaat, joita hän anonut oli, painoivat
tuhannen ja seitsemänsataa sikliä kultaa, ilman nastoja, käädyjä ja
purpuravaatteita, joita Midianilaisten kuninkaat kantoivat, ja ilman
