TUOMARIEN KIRJA
kostakoon itse, että hänen alttarinsa kukistettu on.
I. Tuom.7:1. Silloin nousi JerubBaal (se on Gideon) varhain aamulla ja
kaikki väki joka hänen kanssansa oli, ja sioittivat heitänsä Harodin
lähteen tykö, niin että Midianilaisten leiri oli pohjaan päin, vartian
kukkulan takana, laaksossa.
V. 33. Kuin kaikki Midianilaiset ja Amalekilaiset ja ne itäiseltä maalta
kokosivat itsensä yhteen, ja menivät ja sioittivat heitänsä Jisreelin
laaksoon,
34. Niin Herran henki täytti Gideonin, ja hän puhalsi basunaan ja kutsui
Abieserin seuraamaan itsiänsä.
35. Ja hän lähetti sanan koko Manasselle ja kutsui myös heitä
seuraamaan. Hän lähetti myös sanan Asserille, Sebulonille ja Naphtalille,
ja hekin tulivat heitä vastaan.
36. Ja Gideon sanoi Jumalalle: jos sinä vapahdat Israelin minun käteni
kautta, niinkuin sinä sanonut olet;
37. Katso, minä panen villaisen nahan pihalle: jos kaste tulee ainoastaan
nahan päälle ja kaikki muu maa on kuiva, niin minä ymmärrän, ettäs
minun käteni kautta Israelin vapahdat, niinkuin sinä sanonut olet.
38. Ja se tapahtui niin: kuin hän toisena päivänä varhain nousi, kääri
hän nahan kokoon ja pusersi kasteen nahasta ja täytti maljan vedestä.
39. Ja Gideon sanoi Jumalalle: älköön sinun vihas syttykö minua
vastaan, jos minä vielä kerran puhun: minä koettelen vielä kerran sitä
nahalla: anna ainoastaan nahan kuivan olla ja kaikella muulla maalla
kasteen.
40. Jumala teki myös niin sinä yönä: ja nahka ainoastaan jäi kuivaksi,
ja kaste tuli kaiken maan päälle.
Ps.72:6. Hän lankee alas niin kuin sade heinän sängelle*, niin kuin
pisarat, jotka maan lioittavat.
