ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
sieltä luontolähteen.
20. Mutta Gerarin paimenet riitelivät Isaakin paimenten kanssa, ja
sanoivat: tämä on meidän vetemme. Niin hän kutsui sen kaivon Esek,
että he riitelivät hänen kanssansa.
21. Niin kaivoivat he myös toisen kaivon, ja he riitelivät myös siitä: niin
hän nimitti sen Sitna.
22. Niin hän siirsi itsensä sieltä, ja kaivoi toisen kaivon, josta ei he
riidelleet. Sen tähden nimitti hän sen Rehobot, ja sanoi: nyt Herra on
antanut meille laviamman sian, ja on antanut meidän kasvaa maan
päällä.
23. Sitte meni hän BerSabaan.
24. Niin Herra ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: minä olen sinun isäs
Abrahamin Jumala: älä pelkää, sillä minä olen kanssas, ja siunaan sinun,
ja annan lisääntyä sinun siemenes, minun palveliani Abrahamin tähden.
25. Ja hän rakensi siinä alttarin, ja saarnasi Herran nimestä, ja teki
siihen majansa: ja hänen palveliansa kaivoivat siihen kaivon.
IV. 26. Niin Abimelek meni hänen tykönsä Gerarista: ja Ahusat hänen
ystävänsä, ja Phikol hänen sotajoukkonsa päämies.
27. Mutta Isaak sanoi heille: miksi te tulitte minun tyköni: ja te vainositte
minua, ja ajoitte minun pois teidän tyköänne.
28. He sanoivat: me näimme ilmeissänsä, että Herra on sinun kanssas,
sen tähden me sanoimme: olkoon nyt vala meidän molempain
vaiheellamme, meidän ja sinun välilläs, ja me teemme liiton sinun
kanssas.
29. Ettes tekisi meille mitään vahinkoa, niin kuin emme mekään ole
sinuun ryhtyneet, ja niin kuin emme myös tehneet sinulle muuta kuin
hyvää, ja laskimme sinun rauhassa menemään. Sinä olet nyt Herran
siunattu.
30. Ja hän valmisti heille pidon, ja he söivät ja joivat.
31. Ja nousivat aamulla varhain, ja vannoivat toinen toisellensa*, ja
Isaak laski heidät menemään, ja menivät pois hänen tyköänsä rauhassa.
