ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
II. 30. Koska Isaak oli päättänyt siunauksensa Jakobille, ja Jakob siitä
siihen oli lähtenyt isänsä Isaakin tyköä; niin Esau hänen veljensä tuli
pyydyksiltänsä.
31. Ja hän myös valmisti himoruan, ja vei isällensä, ja sanoi hänelle:
nouskaan minun isäni, ja syökään poikansa saalista, että sinun sielus
siunaisi minua.
32. Niin vastasi Isaak hänen isänsä häntä: kukas olet? hän sanoi: minä
olen sinun poikas, sinun esikoises Esau.
33. Niin Isaak vapisi hämmästyksestä sangen kovin, ja sanoi: kuka?
kussasta siis se metsämies on, joka minulle sen toi? ja minä söin
kaikista, ennen kuin sinä tulit ja minä siunasin hänen: hänen pitää myös
siunatun oleman.
34. Koska Esau kuuli isänsä puheen, huusi hän suurella äänellä, ja
hänen mielensä tuli sangen karvaaksi: ja hän sanoi isällensä: siunaa
myös minuakin, minun isäni.
35. Niin hän sanoi: sinun veljes on tullut kavaluudella, ja vienyt pois
siunauksen sinulta.
36. Niin hän sanoi: eiköstä hän myös oikein kutsuta Jakob? sillä hän jo
kahdesti minun on polkenut, minun esikoisuuteni hän sai*, ja katso, nyt
hän vei pois minun siunaukseni minulta: ja hän sanoi: etkös yhtäkään
siunausta minun varakseni pitänyt?
1. Mos.25:33. Ja Jakob sanoi: niin vanno minulle tänäpänä: ja hän
vannoi hänelle, ja myi Jakobille esikoisuutensa.
37. Niin vastasi Isaak, ja sanoi Esaulle: Katso, minä olen asettanut hänen
sinun herrakses, ja kaikki hänen veljensä olen minä hänelle palveliaksi
pannut, jyvillä ja viinalla olen minä hänen varustanut: mitästä minä siis
nyt sinulle teen, minun poikani?
38. Ja Esau sanoi isällensä: yksiköstä siunaus sinulla vaivoin onkin,
minun isäni? siunaa myös minuakin, minun isäni: ja Esau korotti äänensä
