VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
4 Mos.20:5. Ja miksi olette johdattaneet meidät Egyptistä, tuodaksenne
meitä tähän pahaan paikkaan, jossa emme taida kylvää, jossa ei myös
ole fikunia, taikka viinapuita, ei myös granatin omenia, eipä ole
vettäkään juodaksemme?
4 Mos.20:6. II. Niin Moses ja Aaron menivät kansan tyköä seurakunnan
majan ovelle ja lankesivat kasvoillensa, ja Herran kunnia näkyi heille.
4 Mos.20:7. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
4 Mos.20:8. Ota sauva, ja kokoa kansa, sinä ja veljes Aaron, ja puhukaat
kalliolle heidän silmäinsä edessä, ja se antaa vetensä. Ja näin sinun
pitää saattaman heille vettä kalliosta, ja juottaman kansan ja heidän
karjansa.
4 Mos.20:9. Niin otti Moses sauvan Herran edestä, niinkuin hän käski
hänelle.
4 Mos.20:10. Ja Moses ja Aaron kokosivat kansan kallion eteen, ja
sanoivat heille: kuulkaat nyt te niskurit: pitääkö meidän tästä kalliosta
teille vettä saaman?
4 Mos.20:11. Ja Moses nosti kätensä ja löi kahdesti sauvallansa kallioon,
niin juoksi siitä paljo vettä, ja kansa ja heidän karjansa saivat juoda.
4 Mos.20:12. Ja Herra sanoi Mosekselle ja Aaronille: ettette uskoneet
minun päälleni, pyhittääksenne minua Israelin lasten edessä, ei teidän
pidä johdattaman tätä joukkoa siihen maahan, jonka minä heille annan.
4 Mos.20:13. Tämä on se riitavesi*, josta Israelin lapset riitelivät Herran
kanssa: ja hän pyhitettiin heidän seassansa.
4 Mos.20:14. III. Ja Moses lähetti sanansaattajat Kadeksesta Edomin
kuninkaan tykö*, (sanoen:) näin sanoo veljes Israel: sinä tiedät kaiken
vaivan, joka meille on tapahtunut,
4 Mos.20:15. Että meidän isämme menivät alas Egyptiin ja me asuimme
Egyptissä pitkän ajan, ja Egyptiläiset vaivasivat meitä ja meidän isiämme,
4 Mos.20:16. Ja me huusimme Herran tykö, ja hän kuuli äänemme, ja
lähetti Enkelin*, ja vei meidät Egyptistä ulos. Ja katso, me olemme
Kadeksessa, siinä kaupungissa, joka on sinun äärimäisillä rajoillas.
