VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
he pakenivat ja seisahtuivat taamma.
2 Mos.20:19. Niin he sanoivat Mosekselle: puhu sinä meidän kanssamme,
ja me kuulemme: ja älkään Jumala meidän kanssamme puhuko,
ettemme kuolisi.
2 Mos.20:20. Ja Moses sanoi kansalle: älkäät peljätkö; sillä Jumala on
tullut teitä koettelemaan, ja että hänen pelkonsa olis teidän edessänne,
ettette syntiä tekisi.
2 Mos.20:21. Ja kansa seisahti taamma; mutta Moses meni sen
pimeyden tykö, jossa Jumala oli.
2 Mos.20:22. III. Ja Herra sanoi Mosekselle: niin sinun pitää Israelin
lapsille sanoman: te olette nähneet, että minä olen taivaasta teidän
kanssanne puhunut.
2 Mos.20:23. Ei teidän pidä tekemän epäjumalia minun sivuuni: hopiaisia
jumalia, ja kultaisia jumalia ei teidän pidä teillenne tekemän.
2 Mos.20:24. Tee alttari maasta minulle, jonka päälle sinun pitää
polttouhris ja kiitosuhris, sinun lampaas ja karjas uhraaman: mihinkä
paikkaan ikänänsä minä säädän minun nimeni muiston, sinne minä tulen
sinun tykös, ja siunaan sinua.
2 Mos.20:25. Ja jos sinä teet minulle kivisen alttarin, niin älä tee sitä
vuoltuista kivistä: jos sinä siihen veitses satutat, niin sinä sen saastutat.
2 Mos.20:26. Ei myös sinun pidä astumilla minun alttarilleni astuman,
ettei sinun häpiäs sen päällä paljastettaisi.
4 Mos.20:I. Ja Israelin lapset tulivat kaiken seurakunnan kanssa Sinin
korpeen, ensimäisellä kuulla, ja kansa viipyi Kadeksessa. Ja MirJam kuoli
siellä, ja myös haudattiin sinne.
4 Mos.20:2. Ja kansalla ei ollut vettä, ja he kokoontuivat Mosesta ja
Aaronia vastaan.
4 Mos.20:3. Ja kansa riiteli Moseksen kanssa, ja sanoivat: jospa olisimme
hukkuneet siellä, kussa meidän veljemme hukkuivat* Herran edessä.
4 Mos.20:4. Miksi olette vieneet tämän Herran kansan tähän korpeen,
kuolemaan täällä, sekä meitä että karjaamme.
