P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
teidän omaanne+, vaan teitä; sillä ei lasten pidä tavaraa kokooman
vanhempainsa varaksi, vaan vanhemmat lapsillensa.
I. 2 Kor.13:1. Nyt minä kolmannen kerran tulen* teidän tykönne. Niin
pitää kahden eli kolmen suun+ kautta kaikkinaiset asiat kiinnitettämän.
Ap. t.20:33. En minä ole yhdenkään hopiaa eikä kultaa eikä vaatteita
pyytänyt.
15. Mutta mielelläni minä tahdon kuluttaa ja itseni annettaa ulos teidän
sieluinne edestä*, vaikka te vähän minua rakastatte+, joka kuitenkin
sangen paljon teitä rakastan.
2 Kor.1:6. Mutta jos meitä vaivataan, niin se tapahtuu teille
lohdutukseksi ja autuudeksi*, joka vaikuttaa niiden vaivain
kärsivällisyydessä, joita myös me kärsimme, eli jos meitä lohdutetaan,
niin se tulee teille lohdutukseksi ja autuudeksi; ja meidän toivomme on
vahva teistä:
Kol.1:24. Joka nyt minun vaivoistani iloitsen, jotka minä kärsin teidän
edestänne, ja täytän Kristuksen kärsimiset minun lihassani* hänen
ruumiinsa edestä, joka on seurakunta,
2 Tim.2:10. Sen tähden minä kärsin kaikki valittuin tähden*, että hekin
saisivat Jesuksessa Kristuksessa autuuden, ijankaikkisen kunnian kanssa.
2 Kor.6:12. Ette ole ahtaalla meissä; mutta itse teissänne te ahtaalla
olette.
2 Kor.6:13. Minä sanon niin kuin lapsilleni, että te myös minua vastaan
teitänne niin asettaisitte, ja levittäkäät teitänne.
16. Mutta olkoon sillänsä, etten minä ole teitä raskauttanut; mutta että
minä olin kavala, niin minä olen teidät petoksella saavuttanut.
17. Olenko minä keltään mitään vaatinut niiden tähden, jotka minä teille
lähettänyt olen?
18. Minä olen Titusta neuvonut*, ja lähetin hänen kanssansa yhden
veljen: onkos Titus jotakin teiltä vaatinut? Emmekö me ole yhdessä
