P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
vanhimpain laissa, ja olin Jumalan puolesta kiivas§, niin kuin tekin kaikki
olette tänäpänä,
I. Rom.11:1. Niin minä siis sanon: onkos Jumala kansansa hyljännyt?
Pois se*! sillä minä olen myös Israelilainen, Abrahamin siemenestä,
Benjaminin suvusta+.
Phil.3:5. Joka kahdeksantena päivänä ympärileikattu olen*, Israelin
kansasta, Benjaminin suvusta, Hebrealainen Hebrealaisista, lain jälkeen
Pharisealainen,
23. He ovat Kristuksen palveliat, (minä puhun tyhmästi,) paljoa enemmin
minä olen*. Minä olen enemmän työtä tehnyt. Minä olen enemmän
haavoja kärsinyt. Minä olen useammin vankina ollut. Usein olen
kuoleman hädässä ollut+.
1 Kor.15:10. Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä minä olen, ja
hänen armonsa minun kohtaani ei ole tyhjä ollut*, vaan minä olen
enemmän työtä tehnyt kuin muut kaikki+; mutta en kuitenkaan minä,
vaan Jumalan armo, joka minussa on.
1 Kor.15:31. Minä kuolen joka päivä meidän kerskaamisen puolesta, joka
minulla on Kristuksessa Jesuksessa meidän Herrassamme.
Ap. T.9:16. Sillä minä tahdon hänelle näyttää, kuinka paljon hänen pitää
kärsimän minun nimeni tähden.
Ap. T.21:11. Kuin hän tuli meidän tykömme, otti hän Paavalin vyön, sitoi
jalkansa ja kätensä, ja sanoi: näin sanoo Pyhä Henki: sen miehen, jonka
tämä vyö on, pitää Juudalaiset niin Jerusalemissa sitoman ja antaman
ylön pakanain käsiin.
1 Kor.4:11. Hamaan tähän hetkeen asti kärsimme me nälkää ja janoa, ja
olemme alasti, ja meitä lyödään korvalle* ja ei meillä ole vahvaa
asuinsiaa:
24. Juudalaisilta olen minä viidesti neljäkymmentä haavaa saanut, yhtä
vailla.
