P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
9. Nyt minä iloitsen, en siitä, että te murheissa olitte, vaan että te olitte
murheissa parannukseksi; sillä te olitte murheelliset Jumalan mielen
jälkeen, ettei teillä meistä missään vahinkoa olis.
10. Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa
katumisen autuudeksi*, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe
saattaa kuoleman.
2 Sam.12:13. Niin sanoi David Natanille: minä olen syntiä tehnyt Herraa
vastaan*. Natan sanoi Davidille: niin on myös Herra sinun syntis ottanut
pois, ei sinun pidä kuoleman+.
Matt.26:75. Niin Pietari muisti Jesuksen sanan, joka oli hänelle sanonut:
ennen kuin kukko laulaa, kolmasti sinä minun kiellät. Ja hän meni ulos
ja itki katkerasti.
Luuk.18:13. Ja Publikani seisoi taampana, eikä tahtonut silmiänsäkään
nostaa ylös taivaaseen päin*, mutta löi rintoihinsa ja sanoi: Jumala,
armahda minun syntisen päälleni!
11. Sillä katso, että te olitte Jumalan mielen jälkeen murheelliset, kuinka
suuren ahkeruuden se on teissä vaikuttanut! Ja tosin edes vastauksen,
närkästyksen, pelvon, ikävöitsemisen, kiivauden ja koston. Te olette
kaikissa teitänne puhtaiksi osoittaneet tässä asiassa.
12. Sen tähden vaikka minä teille kirjoitin, niin ei se ole kuitenkaan sen
tähden tapahtunut, joka rikkonut oli, eikä sen tähden, jolle vääryys
tehtiin, mutta sentähden, että teidän ahkeruutenne meidän kohtaamme
Jumalan edessä julkiseksi tulis.
13. Sen tähden me olemme saaneet lohdutuksen, että tekin olette
lohdutetut. Mutta vielä enemmin iloitsimme me Tituksen ilosta; sillä
hänen henkensä oli teiltä kaikilta virvoitettu.
III. 14. Ja mitä minä hänen edessänsä teistä kerskannut olen, en minä
sitä häpee; vaan niin kuin kaikki ovat todet, mitkä minä teille puhunut
olen, niin on myös meidän kerskauksemme Tituksen edessä todeksi
tullut.
