P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
Kol.1:24. Joka nyt minun vaivoistani iloitsen, jotka minä kärsin teidän
edestänne, ja täytän Kristuksen kärsimiset minun lihassani* hänen
ruumiinsa edestä, joka on seurakunta,
5. Sillä kuin me Makedoniaan tulimme*, ei meidän lihallamme ollut
yhtään lepoa, vaan kaikissa paikoissa olimme me vaivatut+, ulkona sota,
sisällä pelko§.
2 Kor.2:13. Mutta kuin minä olin heidän hyvästi jättänyt, menin minä
sieltä Makedoniaan.
Ap. T.16:19. Mutta kuin hänen isäntänsä sen näkivät, että heidän
saaliinsa tuli pois, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja veivät heidät
turulle päämiesten tykö,
Ap. T.16:23. Kuin he olivat heidät juuri pahoin pieksäneet, heittivät he
heidät torniin ja käskivät vartian visusti heitä vartioida,
5 Mos.32:25. Ulkona pitää miekan heitä hävittämän ja sisällä huoneessa
pelvon*, sekä nuorukaiset että neitseet, imeväiset ja harmaapäät.
6. Mutta Jumala, joka nöyriä lohduttaa, hän lohdutti meitä Tituksen
tulemisella,
7. Vaan ei ainoastaan hänen tulemisellansa, mutta myös sillä
lohdutuksella, jonka hän teiltä saanut oli, ja ilmoitti meille teidän
halunne, teidän itkunne ja teidän kiivautenne minusta, niin että minä
vielä enemmin ihastuin.
II. 8. Sillä jos minä lähetyskirjallani saatinkin teitä murheesen, enpä minä
sitä kadu, ehkä minä olisin katunut*; sillä minä näen sen lähetyskirjan
teitä hetken aikaa murheessa pitäneen.
2 Kor.2:4. Sillä minä kirjoitin teille suuressa vaivassa ja sydämen kivussa,
monilla kyyneleillä, ei, että teidän pitäis murehtiman, vaan että te
ymmärtäisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teidän
kohtaanne.
