P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
paremman Testamentinkin välimies on, joka parempain lupausten päällä
seisoo.
Hebr.8:8. Sillä hän nuhtelee heitä ja sanoo: katso, päivät tulevat, sanoo
Herra, että minä Israelin huoneelle ja Juudan huoneelle tahdon Uuden
Testamentin päättää,
Room.2: 7. Niille, jotka pyytävät ylistystä, kunniaa ja katoomatointa
menoa kärsiväisyydellä hyvissä töissä, ijankaikkisen elämän; Room. 2:29.
Mutta se on Juudalainen, joka sisällisesti salattu on, ja sydämen
ympärileikkaus* on ympärileikkaus, joka hengessä tapahtuu, ei
puustavissa; jonka ylistys ei ole ihmisiltä, vaan Jumalalta+.
Rom.7:6. Mutta nyt me olemme laista vapahdetut ja hänelle kuolleet,
jossa me pidettiin kiinni: että me palvelisimme hengen uudistuksessa ja
ei puustavin vanhuudessa.
Rom.7:10. Ja minä kuolin: ja niin löydettiin, että käsky, joka minulle oli
elämäksi*, tuli minulle kuolemaksi.
Rom.7:11. Sillä synti, joka otti tilan käskystä, petti minun ja tappoi sen
kautta.
III. 7. Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin
kuvattu* oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet
katsoa Moseksen kasvoihin+, hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka
kuitenkin katoo:
I. 5 mos.10:1. Silloin sanoi Herra minulle: vuole sinulles kaksi kivistä
taulua entisten kaltaista*, ja astu minun tyköni vuorelle, ja tee sinulles
puuarkki,
2 Mos.34:29. Koska Moses astui Sinain vuorelta alas, oli hänellä kaksi
todistustaulua kädessänsä, astuissansa alas vuorelta: ja ei Moses
tietänyt, että hänen kasvonsa nahka paisti siitä, että Herra oli puhutellut
häntä.
2 Mos.34:30. Ja koska Aaron ja kaikki Israelin lapset näkivät hänen
kasvonsa nahan paistavan, pelkäsivät he häntä lähestyä.
