P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
2 Kor.4:17. Sillä meidän vaivamme, joka ajallinen ja keviä on*, saattaa
meille ijankaikkisen ja määrättömän kunnian+:
7. Että me tiedämme, että niin kuin te olette kärsimisessä osalliset, niin
te myös tulette lohdutuksesta osalliseksi.
8. Sillä emme tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, meidän vaivaamme, joka
meille Asiassa tapahtui*: että me olimme sangen suuresti rasitetut ylitse
meidän voimamme, niin että me jo meidän hengestämme epäilimme.
IV. Ap. T.19:23. Mutta sillä ajalla nousi ei vähin kapina siitä tiestä.
1 Kor.15:32. Jos minä olen ihmisten tavalla Ephesossa petoin kanssa
sotinut, mitä se minua auttaa, ellei kuolleet nouse ylös? Syökäämme ja
juokaamme; sillä huomenna me kuolemme.
9. Mutta me itsellämme juuri niin päätimme, että meidän piti kuoleman,
ettei meidän pitäisi itse päällemme uskaltaman*, vaan Jumalan päälle,
joka kuolleetkin herättää,
II. Jer.17:5. Näin sanoo Herra: kirottu olkoon se mies, joka luottaa
ihmiseen, ja panee lihan itsellensä käsivarreksi, ja jonka sydän luopuu
pois Herrasta.
Jer.17:7. Mutta se mies on siunattu, joka luottaa Herraan; ja Herra on
hänen turvansa.
10. Joka meitä niin suuresta kuolemasta* päästi ja päästää; ja me
turvaamme hänen päällensä, että hän tästedeskin meitä päästää,
1 Kor.15:31. Minä kuolen joka päivä meidän kerskaamisen puolesta, joka
minulla on Kristuksessa Jesuksessa meidän Herrassamme.
11. Ynnä myös teidän rukoustenne avulla* meidän edestämme, että
meidän tähtemme, siitä lahjasta, joka meille annettu on, pitäis monelta
ihmiseltä kiitos tehtämän.
IV. Rom.15:30. Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran
