P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
8. Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi
kirkkaus oleman?
9. Sillä, jos viralla, joka kadotuksesta saarnaa, kirkkaus oli, paljoa
enemmin sillä viralla, joka vanhurskaudesta saarnaa, on ylönpalttinen
kirkkaus;
Rom.1:17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa,
ilmoitetaan* uskosta uskoon+, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää
elämän uskosta§.
Rom.3:21. Mutta nyt on se vanhurskaus, joka Jumalan* edessä kelpaa,
ilman lakia julistettu, lain ja prophetain kautta todistettu+;
10. Sillä se toinen, joka kirkastettu oli, ei ole ensinkään kirkkaudeksi
luettava, sen ylönpalttisen kirkkauden suhteen.
11. Sillä jos sillä oli kirkkaus, joka katoo, paljoa enemmin on sillä
kirkkaus, joka pysyy.
12. Että meillä siis senkaltainen toivo on, niin me puhumme rohkiasti,
Eph.6:19. Ja minunkin tähteni, että minulle puhetta annettaisiin avoimella
suulla rohkiasti puhuakseni*, ja niin tiettäväksi tekisin evankeliumin
salaisuuden.
13. Ja emme tee niin kuin Moses, joka kasvoillensa peitteen pani*, ettei
Israelin lapset taitaneet sen loppua katsoa, joka katoo.
2 Mos.34:33. Ja että Moses olis tainnut päättää puheensa heidän
kanssansa, pani hän peitteen kasvoinsa eteen.
14. Vaan heidän taitonsa olivat paatuneet*. Sillä tähän päivään asti, kuin
vanhaa Testamenttia luetaan, pysyy se peite ottamatta pois, joka
Kristuksessa lakkaa+.
Jes.6:10. Paaduta tämän kansan sydän, ja anna heidän korvansa
paksuksi tulla, ja sokaise heidän silmänsä, ettei he näkisi silmillänsä,
eikä kuulisi korvillansa, eli myös ymmärtäisi sydämellänsä, eli kääntäisi
