PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
heidän seassansa uhri oli uhrattu.
III. Ap. T.21:27. Mutta kuin jo lähes seitsemän päivää kulunut oli, näkivät
hänen Juudalaiset, jotka Asiasta olivat, templissä ja kehoittivat kaiken
kansan, paiskasivat kätensä hänen päällensä,
19. Joidenka tulis sinun tykönäs läsnä olla ja kantaa, jos heillä jotakin
on minua vastaan.
20. Eli sanokaan nämät itse, jos he jotakin vääryyttä ovat minussa
löytäneet, koska minä seisoin raadin edessä.
21. Mutta tämän yhden sanan tähden, jonka minä heidän seassansa
seisoissani, kuolleiden ylösnousemisesta, huusin, minä teiltä tänäpänä
tuomitaan.
Ap. T.23:6. Kuin Paavali tiesi, että heitä oli yksi osa Saddukealaisia ja
toinen osa Pharisealaisia, huusi hän raadin edessä: miehet, rakkaat
veljet! minä olen Pharisealainen ja Pharisealaisen poika. Minun päälleni
kannetaan toivon ja kuolleiden ylösnousemisen tähden.
Ap. T.28:20. Tämän syyn tähden olen minä kutsunut teitä, että minä
saisin teitä nähdä ja puhutella; sillä minä olen Israelin toivon* tähden
tällä kahleella sidottu+.
22. Kuin Feliks tämän kuuli, viivytti hän heitä; sillä hän tiesi hyvin tämän
tien menon, ja sanoi: kuin Lysias sodanpäämies alas tulee, niin minä
tahdon tutkia teidän asianne.
23. Ja käski sadanpäämiehen kätkeä Paavalin, ja antoi hänen saada
levon*, ja ettei yhtäkään hänen omistansa kiellettäisi häntä palvelemasta
taikka käymästä hänen tykönänsä.
Ap. T.27:3. Ja me tulimme toisena päivänä Sidoniin. Ja Julius meni
hyvästi Paavalin kanssa, ja salli hänen mennä ystäväinsä tykö ja heiltä
holhottaa.
Ap. T.28:16. Mutta kuin me Roomiin tulimme, antoi sadanpäämies vangit
sodanpäämiehen haltuun. Mutta Paavali sallittiin olevan itsellänsä*
