ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA
minä sieluni minun käteeni* ja menin Ammonin lapsia vastaan, ja Herra
antoi heidät minun käteeni: miksi te tulitte minun tyköni tänäpänä
sotimaan minua vastaan?
1 Sam.17:32. Ja David sanoi Saulille: älköön kenenkään sydän
hämmästykö hänen tähtensä: palveliais käy sotimaan Philistealaista
vastaan.
1 Sam.17:49. Ja pisti kätensä kukkaroon, otti sieltä kiven, ja linkosi ja
paiskasi Philistealaista otsaan, että kivi meni hänen otsansa sisälle, ja
hän lankesi maahan kasvoillensa.
6. Niin Saul kuuli Jonatanin äänen ja vannoi: niin totta kuin Herra elää,
ei hänen pidä kuoleman.
7. Niin Jonatan kutsui Davidin ja sanoi hänelle kaikki nämät sanat ja
saatti hänen Saulin eteen, ja hän oli hänen edessänsä niinkuin ennenkin.
II. 8. Niin nousi taas sota, ja David meni ja soti Philistealaisia vastaan,
löi heitä suurella surmalla; ja Philistealaiset pakenivat häntä.
9. Ja paha henki* tuli Herralta Saulin päälle, ja hän istui huoneessansa,
ja hänen keihäänsä oli hänen kädessänsä, ja David soitti kädellänsä+.
II. 1 Sam.16:14. Ja Herran henki läksi Saulista, ja paha henki vaivasi
häntä Herralta.
1 Sam.18:10. Toisena päivänä vaivasi taas Jumalan paha henki Saulia,
ja hän ennusti kotona huoneessansa. Ja David soitti kädellänsä, niin
kuin hänen jokapäiväinen tapansa oli; ja Saulin kädessä oli keihäs,
10. Mutta Saul pyysi pistää Davidia keihäällä seinää vasten, mutta hän
vältti Saulia ja keihäs kävi seinään; ja David pakeni ja pääsi sinä yönä
pakoon.
11. Ja Saul lähetti sanansaattajat Davidin huoneesen, että heidän piti
ottaman hänestä vaarin ja tappaman hänen huomeneltain*. Mutta Mikal
Davidin emäntä ilmoitti sen hänelle ja sanoi: jollet tänä yönä pelasta
henkeäs, niin sinä huomenna tapetaan.
