ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA
III. 20. Mutta Mikal Saulin tytär rakasti Davidia. Kuin se Saulille
ilmoitettiin, niin se kelpasi hänelle.
21. Ja Saul sanoi: minä annan hänen hänelle, että hän olis hänelle
paulaksi, ja Philistealaisten kädet tulisivat hänen päällensä. Ja Saul
sanoi Davidille: sinä tulet tänäpänä toisen kanssa minun vävykseni.
22. Ja Saul käski palvelioillensa: puhukaat Davidille salaisesti ja
sanokaat: katso, kuningas mielistyy sinuun, ja kaikki hänen palveliansa
rakastavat sinua; niin tule nyt kuninkaan vävyksi.
23. Ja Saulin palveliat puhuivat ne sanat Davidin korvissa; mutta David
sanoi: luuletteko te sen vähäksi, tulla kuninkaan vävyksi? Ja minä olen
köyhä ja halpa mies.
24. Ja Saulin palveliat ilmoittivat sen hänelle, sanoen; nämät sanat on
David puhunut.
25. Saul sanoi: sanokaat näin Davidille: ei kuningas ano yhtään muuta
huomenlahjaa*, vaan sata Philistealaisten esinahkaa, että kuninkaan
vihamiehille kostettaisiin; sillä Saul ajatteli hukuttaa Davidia
Philistealaisten kätten kautta.
1. Mos.34:12. Anokaat minulta rohkiasti huomenlahja ja antimia, ja minä
annan, mitä te anotte: antakaat minulle vaivoin se piika emännäksi.
III. 2. Mos.22:16. Jos joku viettelee neitseen, joka ei vielä ole kihlattu, ja
makaa hänen, sen pitää kaiketi hänelle antaman huomenlahjan, ja
ottaman hänen emännäksensä.
2. Mos.22:17. Jos hänen isänsä ei tahdo häntä antaa hänelle, niin hänen
pitää antaman rahaa, niin paljo kuin neitseen huomenlahja on.
26. Niin hänen palveliansa sanoivat Davidille nämät sanat, ja se kelpasi
hänelle, tulla niin kuninkaan vävyksi. Ja se aika ei ollut vielä täytetty.
27. Ja David nousi ja läksi matkaan, hän ja hänen miehensä, ja löi
Philistealaisista kaksisataa miestä, ja David toi heidän esinahkansa ja
täytti kuninkaan luvun, että hän olis kuninkaan vävy. Niin antoi Saul
tyttärensä Mikalin hänelle emännäksi.
