ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA
ennenkin oli sanonut; niin kansa vastasi häntä niin kuin ennenkin.
31. Ja kuin he kuulivat Davidin puhuvan ne sanat, ilmoittivat he ne
Saulille, ja hän noudatti hänen tykönsä.
32. Ja David sanoi Saulille: älköön kenenkään sydän hämmästykö hänen
tähtensä: palveliais käy sotimaan Philistealaista vastaan.
33. Saul sanoi Davidille: et sinä voi mennä ja sotia tätä Philistealaista
vastaan; sillä sinä olet nuorukainen, vaan hän on sotamies hamasta
nuoruudestansa.
34. Mutta David sanoi Saulille: palvelias kaitsi isänsä lampaita, ja tuli
jalopeura ja karhu ja vei lampaan laumasta,
35. Niin minä juoksin sen perästä ja löin sen ja tempasin sen ulos hänen
suustansa. Ja kuin hän karkasi minua vastaan, niin minä tartuin hänen
partaansa, löin hänen ja tapoin.
Sir.47:3. Hän oli jalopeurain kanssa niin kuin vohlan, ja karhuin kanssa
niin kuin karitsain.
36. Niin on sinun palvelias sekä jalopeuran että karhun lyönyt; niin pitää
tämän ympärileikkaamattoman Philistealaisen oleman, kuin yksi niistä,
sillä hän on pilkannut elävän Jumalan sotaväkeä.
37. Ja David sanoi: Herra, joka minun pelasti jalopeuran ja karhun
käsistä, hän pelastaa minun tämän Philistealaisen käsistä. Ja Saul sanoi
Davidille: mene, Herra olkoon sinun kanssas.
III. 38. Niin Saul puetti vaatteensa Davidin ylle ja pani vaskilakin hänen
päähänsä ja pantsarin hänen päällensä.
39. Ja David sitoi miekan vyöllensä vaatettensa päälle ja rupesi
käymään; vaan ei hän ollut siihen tottunut. Sanoi siis David Saulille: en
minä näillä taida käydä, sillä en minä ole tottunut. Ja David pani ne pois
yltänsä,
40. Ja otti sauvansa käteensä, ja valitsi ojasta viisi sileää kiveä, pani ne
paimenen kukkaroon ja säkkiin, joka hänellä oli, ja linko hänen
kädessänsä, ja kävi Philistealaista vastaan.
