TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
joka elämän ja hengen Herra on, että hän ne kaikki hänelle jälleen
antais; ja niin hän kuoli.
2 Makk.7:9. Kuin hän viimeisessä hengen riutumassa oli, sanoi hän: sinä
kirottu ihminen otat minulta tosin tämän ajallisen elämän, vaan kaiken
maailman Herra herättää meidät, jotka hänen lakinsa tähden kuolemme,
ijankaikkiseen elämään.
Tämän työn sopimattomuus selitetään tämän kirjan esipuheessa.
15. Luku.
Nikanorin häpiällisestä kuolemasta.
Mutta kuin Nikanor kuuli, että .Juudas väkinensä Samariassa oli, ajatteli
hän sabbatina heidän päällensä ilman vaaraa karata.
2. Ja kuin Juudalaiset, jotka hän kanssansa menemään vaatinut oli,
häntä neuvoivat, ettei hän niin surkiasti heitä surmaisi, vaan säästäis
pyhäpäivän tähden, jonka Jumala itse kunnioittanut ja pyhittänyt oli;
2 Mos.20:10. Mutta seitsemäntenä päivänä on Herran sinun Jumalas
sabbati: silloin ei sinun pidä yhtään työtä tekemän, eikä sinun, eikä
sinun poikas, eikä sinun tyttäres, eikä sinun palvelias, eikä sinun piikas,
eikä sinun juhtas, eikä sinun muukalaises, joka sinun portissas on.
5 Mos.5:12. Sinun pitää lepopäivän pitämän, ettäs sen pyhittäisit*, niin
kuin Herra sinun Jumalas sinun käski:
3. Kysyi heiltä se pääkoira: joka sabbatin pitää käskenyt on, onko hän
Herra taivaassa?
4. Ja kuin he vastasivat häntä: on, hän on elävä Herra, hän on taivaan
Herra, joka seitsemännen päivän pyhittää käskenyt on;
5. Vastasi hän siihen: niin olen minä herra maan päällä, ja käsken teidän
teitänne valmistaa, ja kuninkaan tahtoa toimittaa. Mutta ei hän
kuitenkaan taitanut aivoitustansa täyttää.
6. Ja Nikanor öykkäsi ja kerskasi, ja oli vahva siitä, että hänen suuren
