TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
ja ei maahan haudattaa.
8. Ja hänelle tapahtui oikein; sillä että hän usein Herran alttaria vastaan,
kussa pyhä tuli ja tuhka oli, syntiä tehnyt oli, piti hänen myös tuhan
päällä kuoleman.
9. Mutta kuningas oli sangen suuressa kiukussa Juudalaisten päälle, ja
aikoi niin hirmuisesti heille tehdä, kuin hänen isänsäkin tehnyt oli.
1 Makk.1:23. Ja meni röyhkeästi pyhään, ja antoi ottaa pois kultaisen
alttarin, kynttiläjalan ja kaikki ne kappaleet, jotka sen päällä olivat, ja
leipäuhripöydän, ja pikarit, ja maljat, kultaiset lusikat, esiripun ja kruunut,
ja kultaiset templin kaunistukset, ja löi kaikki rikki,
10. Sen ymmärsi Juudas, ja käski kaiken kansan rukoilla Herraa päivällä
ja yöllä, että hän heitä nyt, niin kuin usein ennenkin, auttais niitä
vastaan, jotka lain, isänmaan ja pyhän templin ryöstää tahtoivat,
11. Ja ettei hän kansaansa, joka nepiästi henkensä vetänyt oli, kirottuin
pakanain käsiin antaisi.
12. Kuin he nyt sitä yksimielisesti tekivät, ja rukoilivat laupiasta Jumalaa
itkulla ja paastolla, ja makasivat koko kolme päivää maassa, lohdutti
heitä Juudas ja käski tykönsä tulla.
2 Aika K.20:3. Mutta Josaphat pelkäsi, ja asetti kasvonsa etsimään
Herraa, ja antoi kuuluttaa paaston koko Juudassa.
1 Makk.9:46. Sen tähden pitää teidän huutaman taivaasen, että te
vihollisten käsistä autettaisiin.
2 Makk.10:16. Silloin tuli kokoon Makkabealainen ja hänen joukkonsa ja
rukoilivat, että Jumala heitä auttais,
13. Ja kuin hän ja vanhimmat yhdessä olivat, piti hän neuvoa heidän
kanssansa, että hän tahtoi ennen kuin kuningas joukkoinensa Juudeaan
tulis Ja kaupungin voittais, häntä vastaan mennä, ja Jumalan avulla
lopettaa asian.
14. Ja antoi niin itsensä Jumalan haltuun, ja neuvoi väkensä sotimaan
rohkiasti kuolemaan asti, varjellaksensa lakia, templiä, kaupunkia,
