TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
kaluja sinne antaa kuin siellä ennen ollut oli; ja mitä vuosi vuodelta
uhriin menemän piti, sen tahtoi hän omastansa antaa.
17. Niin myös itse tahtoi Juudalaiseksl tulla, ja joka paikassa Jumalan
voimaa kiittää ja julistaa.
18. Mutta että tauti ei tahtonut luopua hänestä, sillä Jumalan
vanhurskas viha oli tullut raskaasti hänen päällensä, epäili hän
hengestänsä, ja kirjoitti tämän nöyrän kirjan Juudalaisten tykö, joka
seuraa:
19. Antiokus kuningas ja ruhtinas taritsee jumalisille Juudalaisille
tervehdystänsä!
20. Jos te lapsinenne raittiina ja terveinä olette, ja teidän käy hyvin, siitä
minä kiitän Jumalaa.
21. Vaan minä olen sangen kovin klpiä. Että minä mielelläni tahtoisin
yhteisen rauhan pitää, niin kuin tarve myös vaatii; sitte kuin minä Persian
tiellä kipiäksi tulin, olen minä armollisesti ajatellut teidän uskollisuutenne
ja ystävyytenne päälle;
22. Ehkä minä toivon itseni paranevan.
23. Ja niin kuin minun isäni, kuin hän ylimmäisiin maakuntiin meni, teki
kuninkaan peräänsä,
24. Että tiedettämän piti, (jos jotakin olis tapahtunut, eli muutoin riita
noussut) kuka olis herra ollut, ja ettei valtakunta olis hajoitettu;
25. Niin myös minä, että minä näen, kuinka ympäriasuvaiset päämiehet
minun valtakuntaani himoitsevat, jos minun pahoin kävis, olen minun
poikani Antiokuksen kuninkaaksi tehnyt, jonka minä usein teille
kuuluttanut olen, kuin minä ylimmäisiin maakuntiin vaelsin, sen minä
myös nyt teille kuulutan.
26. Sen tähden minä neuvon ja rukoilen teitä kaikkein hyväin töiden
tähden, joita minä kaikille yhteisesti ja erinomaisesti itse kullekin
osoittanut olen, että te minulle ja minun pojalleni tästä lähin ystävälliset
ja uskolliset olisitte.
27. Sillä minä toivon hänen ystävällisen ja armollisen teille olevan, ja
minun tapaani seuraavan.
