TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
ihmiset saastuttaneet olivat,
3. Ja turmeltua kaupunkia, joka peräti autiona oli: että hän kuitenkin
viatointa verta, joka hänen tykönsä huutaa, kuulis:
4. Ja viattomia lapsia, jotka vastoin kaikkea oikeutta pistettiin lävitse,
muistais ja kostais nimensä pilkan.
5. Ja Makkabealainen joukkoinensa vaivasi pakanoita jalosti; sillä Herra
lakkasi vihastansa, ja oli heille taas armollinen.
6. Hän karkasi tietämättä kaupunkein ja kyläin päälle, ja sytytti ne, ja
voitti ne soveliaammat paikat, ja teki vihollisille suuren vahingon.
1 Mos.3:5. Vaan Jumala tietää, että jona päivänä te syötte siitä,
aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala, tietämään
hyvän ja pahan.
7. Mutta enimmästi teki hän ne yöllä, että hänen töistänsä leviältä
puhuttiin.
8. Mutta kuin Philippus näki, että hän enemmin ja enemmin
väkevämmäksi tuli, ja että hän niin menestyi, kirjoitti hän Ptolomeuksen,
alemmaisen Syrian ja Phenikian päämiehen tykö, apua anoin kuninkaalle
hyväksi.
1 Makk.6:14. Ja hän kutsui ystävänsä Philippuksen, sen hän asetti koko
valtakunnan päämieheksi,
2 Makk.5:22. Ja jätti Jerusalemiin peräänsä muutamia virkamiehiä,
häijyjä koiranparisia: Philippuksen Phrygiasta, joka vielä pahempi ja
hullumpi oli kuin hänen isäntänsä,
2 Makk.10:12. Mutta Ptolomeus Makron, joka mielellänsä Juudalaiset olis
oikeudella varjellut, että he siihen asti niin paljon väkivaltaa ja vääryyttä
kärsineet olivat, ahkeroitsi siitä, että heidän piti saaman rauhassa olla.
9. Silloin lähetti Ptolomeus parhaan ystävänsä, Nikanorin Patroklin
pojan, kahdellakymmenellä tuhannella miehellä Juudalaisia peräti
hävittämään, ja antoi hänelle päämiehen kanssansa, Gorgiaan nimeltä,
joka hyvin harjaantunut sotamies oli.
