TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
hän hurskaan miehen niin petollisesti surmannut oli.
36. Kuin nyt kuningas Kilikiassa kaikki toimittanut oli ja jälleen kotia
vaelsi, juoksivat Juudalaiset joka kaupungissa hänen tykönänsä, ja
monikahdat pakanoista, ja valittivat hänen edessänsä että Onia
viatoinna murhattu oli.
37. Ja Antiokus murehti sydämestänsä, ja surkutteli, että hurskas,
kunniallinen mies oli niin surkiasti pois tullut,
38. Ja julmistul Andronikuksen päälle, ja antoi purpura vaatteen ja muut
kaunistukset hänen yltänsä riisua pois, ja hänen vietää kaiken kaupungin
lävitse, ja viimein mestata siinä paikassa, kussa hän Onian pistänyt oli.
Niin on hänen Jumala jälleen ansionsa jälkeen rangaissut.
39. Mutta kuin Lysimakus veljensä Menelauksen neuvosta paljon
templistä varastanut oli, ja se oli kansan seassa ilmi tullut, kokosi kansa
itsensä Lysimakusta vastaan, kuin kultaiset kalut jo olivat tulleet pois.
40. Kuin kansa itsensä koonnut ja sangen vihoissansa oli, valmisti
Lysimakus kolmetuhatta miestä, tahtoi itsensä väkivallalla varjella ja pani
heidän päällensä yhden
vanhan, kavalan päämiehen.
41. Kuin kaupungin asuvaiset sen näkivät, ottivat monikahdat kiviä,
monikahdat vahvat korennot, monikahdat heittivät tuhkaa silmille,
42. Että niin monta heistä haavoitettiin, ja monikahdat peräti maahan
lyötiin, muut kaikki juoksivat sieltä pois ja ottivat kirkon ryöstäjän kiinni
tavaraarkun tykönä.
43. Sitte ottivat he hänen oikeuden eteen.
44. Ja että kuningas Tyroon päin tullut oli, antoivat kolme vanhimmilta
lähetetyt asian tulla hänen eteensä, että hän siitä tuomitsis.
45. Kuin Menelaus voitettiin, lupasi hän Ptolomeukselle paljon rahaa, jos
hän hänen kuninkaan tykönä vallallensa rukoilis.
46. Niin meni Ptolomeus yksinänsä kuninkaan tykö hänen saliinsa, jossa
hän itsiänsä vilvoitteli, ja vietteli kuninkaan,
47. Että hän Menelauksen, joka kaikkea pahuutta matkaan saattanut oli,
valallensa päästi, ja ne köyhät kuolemaan tuomitsi, jotka kuitenkin
