TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
lisätyt ovat Samariasta ja Galileasta, aina vapaat oleman;
3. Niin että Seleukus, Asian kuningas, määräsi tavaroistansa kaiken
kulutuksen mikä uhriin tarvittiin.
4. Siihen aikaan oli yksi templin haltia, Simon nimeltä, yksi
Benjaminilainen, se oli ylimmäisen papin vihamies, ettei hän hänen
ilkivaltaisuuttansa kaupungissa sallinut.
5. Mutta että Onias oli häntä väkevämpi, meni hän Apolloniuksen,
Trasein pojan, alemmaisen Syrian ja Phenikian päämiehen tykö,
6. Ja sanoi hänelle, kuinka Jumalan arkku Jerusalemissa määrätöin rikas
oli kullasta, ja sangen paljon liiaksi siitä mitä uhriksi tarvittiin, ja että
kuningas sen kyllä sais ottaa.
7. Kuin nyt Apollonius tuli kuninkaan tykö, sanoi hän hänelle, mitä Simon
hänelle rahasta ilmoittanut oli. Silloin määräsi kuningas kamrerinsa
Heliodoruksen, ja käski hänen sen rahan tuoda.
8. Hän valmisti itsensä ja sanoi, että hän alemmaisessa Syriassa ja
Phenikiassa veroa vastaan ottava oli; mutta hänen aivoituksensa oli, että
hän kuninkaan käskyn toimittaa tahtoi.
9. Kuin nyt Heliodorus Jerusalemiin tuli, ja ylimmäinen pappi oli hänen
ottanut ystävällisesti vastaan, jutteli hän hänelle, mitä hänen herransa
hänelle käskenyt oli, ja
mitä varten hän siellä oli, ja kysyi, jos niin olis taikka ei?
10. Niin ylimmäinen pappi vastasi: yksi osa on meidän haltuumme pantu,
joka on leskein ja orpoin;
11. Toinen on Hilkanin Tobian, joka kuuluisa mies oli. Ja ei ensinkään
niin ole, kuin se pettäjä Simon sanonut on; sillä ei enempää ole kuin
neljäsataa leiviskää hopiaa
ja kaksisataa leiviskää kultaa.
12. Niin olis se suuri vääryys, jos se niin otettaisiin pois, ja ne, jotka
kalunsa uskoneet ovat pyhään templiin, joka kaikessa maailmassa niin
korkiasti kunnioitettu ja pelastettu on, tulis omaansa paitsi.
13. Mutta Heliodorus piti kuninkaan käskyn, hänen piti sen ottaman,
