TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
14. Ja tuli määrättynä päivänä templiin ja tahtoi sitä nähdä. Niin nousi
suuri valitus koko kaupungissa.
15. Papit olivat pyhässä kaunistuksessansa alttarin edessä ja huusivat
Jumalan tykö taivaasen, joka itse käskenyt on, ettei tallelle pantua kalua
tuhlattaisi; että hän niille, jotka siihen paikkaan tallelle panneet olivat,
tallella pitäis.
16. Mutta ylimmäinen pappi käytti itsensä surkiasti, ettei kenkään häntä
ilman armahtelemata nähdä voinut; sillä se nähtiin hänessä, koska hän
niin kasvoilta muuttunut oli.
17. Sillä hän oli niin peräti hämmästynyt, että hän kokonansa vapisi;
josta kyllä ymmärrettiin, kuinka paha hänen mielensä oli.
18. Mutta kansa juoksi sinne ja tänne kokoon huoneessa ja rukoili
keskenänsä; sillä he näkivät templin ylönkatsotuksi tulevan.
19. Ja vaimot pukivat säkit yllensä, juoksentelivat ympäri katuja, ja
neitseet, jotka ei muutoin ihmisten seassa olleet, juoksivat porttien ja
muurien päälle.
20. Monikahdat olivat akkunoilla ja nostivat kaikki kätensä taivaasen
päin, ja rukoilivat.
21. Molemmat olivat surkiat: että kansa niin keskenänsä hämmästyksissä
oli, ja ylimmäinen pappi niin murheellinen oli.
22. Kuin he näin kaikkivaltiasta Jumalaa rukoilivat, että hän heidän
tavaransa, jotka sen sinne panneet olivat, varjelis,
23. Aikoi Heliodorus aivoituksensa päättää. Ja kuin hän Jumalan arkun
tykönä seisoi sotaväen kanssa,
24. Teki kaikkivaltias Jumala suuren ihmeen, että hän ja ne, jotka hänen
ympärillänsä olivat, hämmästyivät Jumalan voimasta, ja tulivat suureen
pelkoon ja vavistukseen.
25. Sillä he näkivät hyvin valmistetun hevosen, sen selässä istui
hirmuinen ratsasmies, karkasi kaikella voimallansa Heliodoruksen päälle,
ja löi häntä molemmilla etisillä jaloillansa, ja sillä miehellä, joka hevosen
selässä oli, oli kultahaarniska päällä.
26. He näkivät myös kaksi nuorta miestä, jotka olivat väkevät ja kauniit,
