Tuomarien kirja
946
välillä.
20. Mutta Simsonin vaimo
joutui sille sulhaspojista, joka
oli ollut yljän ystävänä.
15. Luku
1. Jonkun ajan kuluttua,
nisunleikkuuaikana, tuli Simson
katsomaan vaimoansa,
tuomisinaan vohla, ja sanoi:
Minä menen vaimoni luo
sisähuoneeseen. Mutta tämän
isä ei sallinut hänen mennä,
2. vaan sanoi: Minä tosiaankin
luulin, että olit ruvennut
vihaamaan häntä, ja annoin
hänet sinun sulhaspojallesi.
Mutta onhan hänen nuorempi
sisarensa häntä kauniimpi, sinä
saat hänet toisen sijaan.
Tuom. 14:20 Mutta Simsonin
vaimo joutui sille sulhaspojista,
joka oli ollut yljän ystävänä.
3. Mutta Simson vastasi heille:
Nyt minä en tule syynalaiseksi
filistealaisista, vaikka teenkin
heille pahaa.
4. Niin Simson meni ja pyydysti
kolmesataa kettua. Ja hän otti
tulisoihtuja, sitoi aina kaksi
häntää yhteen ja asetti
tulisoihdun kunkin häntäparin
väliin.
5. Sitten hän sytytti tulisoihdut
ja päästi ketut menemään
filistealaisten viljapeltoihin; näin
hän sytytti palamaan sekä
kuhilaat että kasvavan viljan,
viinitarhat ja öljypuut.
6. Niin filistealaiset kysyivät:
Kuka tämän on tehnyt?
Vastattiin: Simson, timnalaisen
vävy, koska tämä otti hänen
vaimonsa ja antoi sen hänen
sulhaspojalleen. Niin
filistealaiset menivät ja polttivat
sekä vaimon että hänen isänsä
tulessa.
Tuom. 14:15 Seitsemäntenä
päivänä he sanoivat Simsonin
vaimolle: Viekoittele miehesi
selittämään meille arvoitus,
muuten me poltamme sinut ja
sinun isäsi talon tulella.
Oletteko kutsuneet meidät
tänne köyhdyttääksenne meitä,
vai kuinka?
7. Mutta Simson sanoi heille:
