Toinen Mooseksen kirja
220
11. Ja kun Herra on vienyt
sinut kanaanilaisten maahan,
niinkuin hän on sinulle ja sinun
isillesi vannonut, ja kun hän on
sen sinulle antanut,
12. niin luovuta Herralle kaikki,
mikä avaa äidinkohdun; ja
kaikki ensiksisyntyneet
karjastasi, urospuolet, olkoot
Herran.
2. Moos. 34:19 Kaikki, mikä
avaa äidinkohdun, on minun;
samoin myös kaikki sinun
karjasi urospuolet, raavaittesi ja
lampaittesi ensiksisynnyttämät.
4. Moos. 18:15 Kaikki, mikä
avaa äidinkohdun, mikä
elollinen hyvänsä, joka tuodaan
Herralle, ihmisistä tai karjasta,
olkoon sinun omasi; lunastuta
kuitenkin ihmisen esikoinen
samoinkuin saastaisen eläimen
esikoinen.
13. Mutta jokainen aasin
ensiksisynnyttämä lunasta
lampaalla; mutta jos et sitä
lunasta, niin taita siltä niska.
Ja lunasta jokainen ihmisen
esikoinen poikiesi seassa.
14. Ja kun sinun poikasi
vastaisuudessa kysyy sinulta ja
sanoo: 'Mitä tämä merkitsee?'
niin vastaa hänelle: 'Herra vei
meidät väkevällä kädellä pois
Egyptistä, orjuuden pesästä.
15. Sillä kun farao paatui ja
kieltäytyi päästämästä meitä,
surmasi Herra kaikki esikoiset
Egyptin maassa, ihmisten
esikoisista karjan esikoisiin asti.
Sentähden minä uhraan
Herralle jokaisen urospuolen,
joka avaa äidinkohdun, ja
jokaisen esikoisen pojistani
minä lunastan.'
16. Ja se olkoon merkkinä
sinun kädessäsi ja
muistolauseena sinun otsallasi;
sillä Herra vei meidät väkevällä
kädellä pois Egyptistä.
17. Mutta kun farao oli
päästänyt kansan, ei Jumala
johdattanut heitä sitä tietä,
joka kulki filistealaisten maan
kautta, vaikka se oli suorin,
sillä Jumala ajatteli, että kansa
ehkä katuisi nähdessänsä
sodan syttyvän ja palaisi
Egyptiin;
18. vaan Jumala antoi kansan
poiketa erämaan tietä myöten
Kaislamerta kohti. Ja taisteluun
