Psalmit
2101
3. Miksi kerskaat pahuudestasi,
sinä väkivaltainen? Jumalan
armo pysyy alati.
4. Sinun kielesi punoo turmiota,
se on kuin terävä partaveitsi,
sinä petoksen tekijä.
Ps. 57:5 Minun sieluni on
jalopeurain keskellä, minun
täytyy maata tultasuitsevaisten
seassa, ihmisten, joiden
hampaat ovat keihäitä ja nuolia
ja joiden kieli on terävä
miekka.
Jaak. 3:6 Myös kieli on tuli, on
vääryyden maailma; kieli on se
meidän jäsenistämme, joka
tahraa koko ruumiin, sytyttää
tuleen elämän pyörän, itse
syttyen helvetistä.
5. Sinä rakastat pahaa etkä
hyvää, sinä puhut valhetta etkä
totta. Sela.
6. Sinä rakastat kaikkia surman
sanoja, sinä kavala kieli.
7. Sentähden myös Jumala
kukistaa sinut ainiaaksi, hän
tarttuu sinuun ja raastaa sinut
majastasi, repäisee sinut
juurinesi elävien maasta. Sela.
8. Ja vanhurskaat näkevät sen
ja pelkäävät, ja he nauravat
häntä:
Ps. 58:11 Vanhurskas iloitsee,
kun hän näkee koston, hän
pesee jalkansa jumalattoman
veressä.
9. Katso, siinä on mies, joka ei
pitänyt Jumalaa turvanansa,
vaan luotti suureen
rikkauteensa ja röyhkeili
häijyydessänsä.
Ps. 49:7 He luottavat
tavaroihinsa ja kerskaavat
suuresta rikkaudestaan.
Ps. 62:11 Älkää luottako
väkivaltaan, älkää turhaan
panko toivoanne ryöstettyyn
tavaraan. Jos rikkautta karttuu,
älkää siihen sydäntänne
kiinnittäkö.
10. Mutta minä olen kuin
viheriöitsevä öljypuu Jumalan
huoneessa, minä turvaan
Jumalan armoon aina ja
iankaikkisesti.
Ps. 92:13 Vanhurskas
viheriöitsee kuin palmupuu, hän
