Psalmit
2092
muinaisaikojen arvoituksia.
6. Miksi minä pelkäisin pahoina
päivinä, kun minun vainoojani
vääryys piirittää minut?
7. He luottavat tavaroihinsa ja
kerskaavat suuresta
rikkaudestaan.
8. Kukaan ei voi veljeänsä
lunastaa eikä hänestä
Jumalalle sovitusta maksaa.
Matt. 16:26 Sillä mitä se
hyödyttää ihmistä, vaikka hän
voittaisi omaksensa koko
maailman, mutta saisi
sielullensa vahingon? Taikka
mitä voi ihminen antaa
sielunsa lunnaiksi?
9. Sillä hänen sielunsa lunastus
on ylen kallis ja jää iäti
suorittamatta,
10. että hän saisi elää
iankaikkisesti eikä kuolemaa
näkisi.
11. Vaan hänen täytyy nähdä,
että viisaat kuolevat, että
tyhmät ja järjettömät myös
hukkuvat ja jättävät toisille
tavaransa.
Saarn. 2:16 Sillä ei jää
viisaasta, niinkuin ei
tyhmästäkään, ikuista muistoa,
kun kerran tulevina päivinä
kaikki unhotetaan; ja eikö
kuole viisas niinkuin tyhmäkin?
Saarn. 2:18 Ja minä kyllästyin
kaikkeen vaivannäkööni, jolla
olin vaivannut itseäni auringon
alla, koska minun täytyy se
jättää ihmiselle, joka tulee
minun jälkeeni.
Jer. 17:11 Peltokana, joka
hautoo, mitä ei ole muninut,
on se, joka hankkii rikkautta
vääryydellä; päiviensä
puolivälissä hänen täytyy se
jättää, ja hänen loppunsa on
houkan loppu.
12. He luulevat, että heidän
huoneensa pysyvät iäti ja
heidän asuntonsa polvesta
polveen; he nimittävät maatiloja
nimensä mukaan.
13. Mutta ihminen,
mahtavinkaan, ei ole
pysyväinen: hän on verrattava
eläimiin, jotka hukkuvat.
Saarn. 3:19 Sillä ihmislasten
käy niinkuin eläintenkin; sama
