Ensimmäinen kuningasten kirja
1327
5. Ahab sanoi Obadjalle: Kulje
maa, kaikki vesilähteet ja kaikki
purot. Kenties me löydämme
ruohoa pitääksemme hevoset
ja muulit hengissä, niin ettei
meidän tarvitse hävittää
elukoita.
6. Ja he jakoivat keskenään
kuljettavansa maan. Ahab kulki
toista tietä yksinänsä, ja
Obadja kulki toista tietä
yksinänsä.
7. Kun nyt Obadja oli matkalla,
niin katso, Elia tuli häntä
vastaan. Tuntiessaan tämän
hän heittäytyi kasvoillensa ja
sanoi: Sinäkö se olet, herrani
Elia?
8. Tämä vastasi hänelle: Minä.
Mene ja sano herrallesi: 'Katso,
Elia on täällä.'
9. Niin hän sanoi: Mitä minä
olen rikkonut, koska annat
palvelijasi Ahabin käsiin, hänen
surmattavakseen?
10. Niin totta kuin Herra, sinun
Jumalasi, elää, ei ole sitä
kansaa eikä sitä valtakuntaa,
josta minun herrani ei olisi
lähettänyt etsimään sinua,
mutta kun on vastattu: 'Ei hän
ole täällä', on hän vannottanut
sillä valtakunnalla ja sillä
kansalla valan, ettei sinua ole
löydetty.
11. Ja nyt sinä sanot: 'Mene ja
sano herrallesi: Katso, Elia on
täällä.'
12. Kun minä lähden pois
luotasi, niin Herran Henki
kuljettaa sinut, en tiedä minne,
ja kun minä menen
ilmoittamaan Ahabille eikä hän
löydä sinua, niin hän tappaa
minut. Ja kuitenkin palvelijasi
on peljännyt Herraa
nuoruudestaan asti.
2. Kun. 2:16 Ja he sanoivat
hänelle: Katso, palvelijaisi
joukossa on viisikymmentä
urhoollista miestä; menkööt he
etsimään sinun isäntääsi. Ehkä
Herran Henki on vienyt hänet
ja heittänyt jollekin vuorelle tai
johonkin laaksoon. Hän vastasi:
Älkää lähettäkö.
Ap. t. 8:39 Ja kun he olivat
astuneet ylös vedestä, tempasi
Herran Henki Filippuksen pois,
eikä hoviherra häntä enää
nähnyt. Ja hän jatkoi
matkaansa iloiten.
