Ensimmäinen Samuelin kirja
1091
Saulin vielä ollessa
kuninkaanamme, sinä saatoit
Israelin lähtemään ja tulemaan.
Ja sinulle on Herra sanonut:
'Sinä olet kaitseva minun
kansaani Israelia, ja sinä olet
oleva Israelin ruhtinas.'
31. niin ei sinua kaada eikä
herrani tuntoa vaivaa se, että
olisit aiheettomasti vuodattanut
verta ja että herrani olisi itse
auttanut itseänsä. Mutta kun
Herra on tekevä hyvää minun
herralleni, niin muista
palvelijatartasi.
32. Niin Daavid sanoi
Abigailille: Kiitetty olkoon Herra,
Israelin Jumala, joka tänä
päivänä lähetti sinut minua
vastaan.
33. Ja siunattu olkoon sinun
ymmärtäväisyytesi, ja siunattu
ole sinä itse, joka tänä päivänä
estit minut joutumasta verivelan
alaiseksi ja auttamasta itseäni
omalla kädelläni.
34. Mutta niin totta kuin Herra,
Israelin Jumala, elää, hän, joka
on pidättänyt minut tekemästä
sinulle pahaa: jollet sinä
joutuin olisi tullut minua
vastaan, niin totisesti ei
Naabalin väestä olisi huomenna
aamun valjetessa ollut jäljellä
yhtään miehenpuolta.
35. Sitten Daavid otti häneltä,
mitä hän oli hänelle tuonut, ja
sanoi hänelle: Mene rauhassa
kotiisi. Katso, minä olen kuullut
sinua ja tehnyt sinulle mieliksi.
Sananl. 15:1 Leppeä vastaus
taltuttaa kiukun, mutta
loukkaava sana nostaa vihan.
36. Kun Abigail sitten tuli
Naabalin luo, oli tällä
talossansa pidot, niinkuin
kuninkaan pidot; ja Naabalin
sydän oli iloinen, ja hän oli
kovin juovuksissa. Niin hän ei
kertonut Naabalille mitään,
ennenkuin aamu valkeni.
37. Mutta seuraavana aamuna,
kun Naabalista humala oli
haihtunut, kertoi hänen
vaimonsa hänelle, mitä oli
tapahtunut. Silloin hänen
sydämensä kuoleutui hänen
povessaan, ja hän ikäänkuin
kivettyi.
38. Ja noin kymmenen päivän
kuluttua Herra löi Naabalia,
