Ensimmäinen Samuelin kirja
1088
sinne, puhuivat he Daavidin
nimessä Naabalille tämän
kaiken ja jäivät hiljaa
odottamaan.
10. Mutta Naabal vastasi
Daavidin palvelijoille ja sanoi:
Kuka Daavid on, kuka on Iisain
poika? Tätä nykyä on paljon
orjia, jotka karkaavat isäntäinsä
luota.
11. Ottaisinko minä ruokani ja
juomani ja teuraani, jotka olen
teurastanut keritsiäisiini, ja
antaisin ne miehille, jotka ovat
kotoisin ties mistä?
12. Niin Daavidin miehet
kääntyivät ja menivät pois, ja
tultuaan takaisin he kertoivat
hänelle tämän kaiken.
13. Niin Daavid sanoi
miehillensä: Jokainen sitokoon
miekkansa vyölleen. Ja
jokainen sitoi miekkansa
vyölleen; ja Daavid itsekin sitoi
miekkansa vyölleen. Ja noin
neljäsataa miestä lähti
seuraamaan Daavidia, mutta
kaksisataa jäi kuormaston luo.
14. Mutta eräs nuori mies toi
sanan Abigailille, Naabalin
vaimolle, ja sanoi: Katso,
Daavid on lähettänyt
sanansaattajia erämaasta
tervehtimään meidän
isäntäämme, mutta hän vain
haukkui heitä.
15. Ne miehet ovat kuitenkin
olleet meille varsin hyviä: he
eivät loukanneet meitä, eikä
meiltä mitään hävinnyt koko
sinä aikana, minkä
kuljeskelimme heidän
läheisyydessään ollessamme
kedolla.
16. He olivat muurina meidän
ympärillämme yöllä ja päivällä
koko sen ajan, minkä
oleskelimme heidän
läheisyydessään
paimentaessamme lampaita.
17. Niin ajattele nyt sinä ja
katso, mitä voit tehdä, sillä
onnettomuus uhkaa meidän
isäntäämme ja koko hänen
taloansa. Hän itse on kelvoton
mies, niin ettei hänelle auta
puhua.
18. Niin Abigail otti joutuin
kaksisataa leipää, kaksi leiliä
viiniä, viisi lampaanpaistia, viisi
sea-mittaa paahdettuja jyviä,
sata rusinakakkua ja kaksisataa
viikunakakkua ja pani ne
aasien selkään.
