Ensimmäinen Samuelin kirja
1089
19. Ja hän sanoi
palvelijoillensa: Menkää minun
edelläni, minä tulen jäljessänne.
Mutta miehellensä Naabalille
hän ei sitä ilmoittanut.
20. Kun hän sitten ratsasti
aasilla alasmäkeä vuoren
suojassa, niin katso, Daavid
miehinensä tuli toista mäkeä
alas häntä vastaan, niin että
hän joutui kohtaamaan heidät.
21. Mutta Daavid oli sanonut:
Mitään saamatta minä olen
suojellut kaikkea, mitä tällä
miehellä oli erämaassa, niin
ettei mitään ole hävinnyt
kaikesta, mitä hänellä oli. Hän
on palkinnut minulle hyvän
pahalla.
Ps. 35:12 He palkitsevat minulle
hyvän pahalla; minun sieluni on
orpo.
22. Jumala rangaiskoon
Daavidin vihamiehiä nyt ja
vasta: totisesti, minä en jätä
kaikesta hänen väestänsä
huomenaamuksi henkiin yhtään
miehenpuolta.
23. Mutta kun Abigail näki
Daavidin, laskeutui hän kiiruusti
aasin selästä maahan, lankesi
kasvoilleen Daavidin eteen ja
kumartui maahan.
24. Ja kun hän oli langennut
hänen jalkainsa juureen, sanoi
hän: Minun on syy, herrani.
Mutta salli palvelijattaresi
puhua sinulle ja kuule
palvelijattaresi sanoja.
25. Älköön herrani välittäkö
mitään tuosta kelvottomasta
miehestä, Naabalista, sillä nimi
on miestä myöten. Naabal on
hänen nimensä, ja
houkkamainen hän on. Mutta
minä, sinun palvelijattaresi, en
ole nähnyt niitä miehiä, jotka
sinä, herrani, lähetit.
(Nimi merkitsee: houkka. )
26. Ja nyt, herrani, niin totta
kuin Herra elää ja niin totta
kuin sinä itse elät, jonka Herra
on estänyt joutumasta verivelan
alaiseksi ja auttamasta itseäsi
omalla kädelläsi: käyköön nyt
sinun vihamiehillesi ja kaikille,
jotka hankkivat onnettomuutta
minun herralleni, niinkuin
Naabalille.
27. Ja nyt annettakoon tämä
tervehdyslahja, jonka
palvelijattaresi on herralleni
