905
Psalmit
ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa! Ja yhä edelleen he
kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän. He eivät muistaneet
hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdista-
jasta, jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin
kedolla, muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet ve-
siojistaan juoda; lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söi-
vät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä; antoi heidän sa-
tonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä; hävitti
rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsävii-
kunapuunsa; antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän lau-
mansa salamoille. Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivas-
tuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä. Hän
raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta,
vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan. Hän surmasi kaikki esi-
koiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista. Mutta
kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erä-
maassa kuin laumaa. Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvin-
nut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri. Ja hän vei heidät
pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankki-
nut. Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille ar-
valla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majois-
sa. Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä
ottaneet hänen todistuksistansa vaaria, vaan luopuivat pois ja oli-
vat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivauten-
sa epäjumaliensa kuvilla. Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hyl-
käsi Israelin peräti. Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka
hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle. Hän salli väkevyytensä joutua
vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin. Hän antoi kansansa alt-
tiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa. Heidän nuorukaisensa ku-
lutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille. Heidän pap-
pinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja it-
keä. Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama
sankari. Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
