904
Psalmit
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä
vesistä. Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia
Korkeimmalle erämaassa. He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä,
vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. Ja he puhuivat Jumalaa
vastaan sanoen: Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa? Kat-
so, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta
voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa? Sen-
tähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa,
ja Israelia vastaan nousi viha, koska he eivät uskoneet Jumalaan
eivätkä luottaneet hänen apuunsa. Hän käski pilviä korkeudessa ja
avasi taivaan ovet; hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heil-
le taivaan viljaa. Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille
evästä yllin kyllin. Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan
esiin etelätuulen; hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäi-
tä lintuja kuin meren hiekkaa; hän pudotti ne leirinsä keskeen, ylt-
ympäri asuntonsa. Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat
himoinneet, sitä hän salli heidän saada. Eivät olleet he vielä himo-
ansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, kun heitä
vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpan-
sa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet. Mutta sittenkin he yhä
vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä. Sentähden
hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän
vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon. Kun hän surmasi heitä, ky-
syivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa. He muistivat, että
Jumala oli heidän kallionsa ja että Jumala, Korkein, oli heidän lu-
nastajansa. Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle
kielellänsä; sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan,
eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa. Mutta hän on laupias,
antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän
usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä
enää palaja. Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa
