1787
Johanneksen ilmestys
Ja niillä oli pyrstöt niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja pyrstöissän-
sä niillä oli voima vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta. Niillä oli ku-
ninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi hebreaksi on Abaddon ja
kreikaksi Apollyon. Ensimmäinen "voi!" on mennyt; katso, tulee vielä
kaksi "voi!"-huutoa tämän jälkeen. Ja kuudes enkeli puhalsi pasu-
naan; niin minä kuulin äänen tulevan kultaisen alttarin neljästä sar-
vesta, Jumalan edestä, ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli
pasuna: "Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Euf-
rat-virran varrella." Silloin päästettiin ne neljä enkeliä, jotka hetkel-
leen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappa-
maan kolmannen osan ihmisistä. Ja ratsuväen joukkojen luku oli
kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta; minä kuulin nii-
den luvun. Ja tämänkaltaisilta minusta näyttivät hevoset ja niiden
selässä istujat näyssä: ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansiner-
vät ja tulikivenkeltaiset haarniskat; ja hevosten päät olivat kuin lei-
jonain päät, ja niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi. Näistä
kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa: tulesta ja
savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta. Sillä hevosten
voima oli niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet oli-
vat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittavat.
Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, ei-
vät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet
kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä
ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä
kävellä. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksis-
taan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.
Ja minä näin erään toisen, väkevän enkelin tulevan alas taivaasta;
hänen verhonaan oli pilvi, ja taivaankaari oli hänen päänsä päällä,
ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niin-
kuin tulipatsaat, ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen. Ja hän
laski oikean jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle ja
huusi suurella äänellä, niinkuin leijona ärjyy; ja kun hän huusi, an-
toivat ne seitsemän ukkosenjylinää ääntensä puhua. Ja kun ne
seitsemän ukkosenjylinää olivat puhuneet, yritin minä kirjoittaa,
