1783
Johanneksen ilmestys
tuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he sanoivat suurella äänellä: "Ka-
ritsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkau-
den ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyk-
sen." Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja
maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin
sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja
kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!" Ja ne neljä olen-
toa sanoivat: "Amen", ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumar-
taen rukoilivat.
Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetis-
tä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukko-
sen äänellä: "Tule!" Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen
selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti
voittajana ja voittamaan. Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin
minä toisen olennon sanovan: "Tule!" Niin lähti toinen hevonen, tu-
lipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha
maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri
miekka. Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kol-
mannen olennon sanovan: "Tule!" Ja minä näin, ja katso: musta
hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka. Ja minä
kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan:
"Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden
denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä." Ja kun Karitsa avasi
neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan:
"Tule!" Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä is-
tuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja
heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa
miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta. Ja kun Karitsa
avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka
olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden,
joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka
kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kos-
tamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" Ja heil-
le kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että
