1772
Jaakobin kirje
niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka
ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin
pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös
kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Kat-
so, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös
kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenis-
tämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän,
itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintu-
jen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto ke-
syttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi ke-
syttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä
me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan
kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei
saa olla, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja kar-
vasta vettä? Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä
viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa ma-
keata vettä. Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne?
Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sä-
vyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydä-
messänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista,
sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on,
siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tu-
leva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa,
täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.
Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö
teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne? Te himoitsette, eikä
teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa;
te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano. Te
anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaak-
senne sen himoissanne. Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maail-
man ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo
olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. Vai luuletteko,
